Borrelioosin diagnostiikka

Borrelioosi on usein vaikeasti diagnosoitavissa ja/tai hoidettavissa varsinkin silloin, kun se todetaan esimerkiksi vasta vuosien kuluttua tartunnasta, kun potilaalla on lisäinfektioita tai kun sairaus on muuttunut krooniseksi. Diagnosointia vaikeuttaa myös se, että tauti voi ilmetä missä tahansa yksittäisessä, mutta myös useammassa elimessä samanaikaisesti. Tästä johtuen suurin osa varsinkin pidempään sairastaneista potilaista on joutunut "lääkärikierteeseen" . Potilas lähetetään erikoislääkäriltä toiselle ja kaikkien osapuolien kokonaiskuva sairaudesta hämärtyy. Borrelioosia sairastavien oireet voivat olla moninaisia. Borrelioosiin sairastuneet saavat useimmiten lukuisia erilaisia diagnooseja ennen kuin oireiden aiheuttaja löydetään, mutta myös sen jälkeen. Sairaus voi aiheuttaa mm. oireita, jotka ovat tyypillisiä seuraavissa sairauksissa: MS, ALS, Crohnin tauti, Parkinsonin tauti, LED, fibromyalgia, krooninen väsymysoireyhtymä, ärtynyt paksusuoli, nivelreuma.

Harveyn ja Salvaton mukaan (2003) borrelioosin tunnistamista vaikeuttavar mm. seuraavat seikat: tartuntaa ei iole huomattu ajoissa, tauti ei aktivoidu heti tartuntahetkellä, tauti uusiutuu aika ajoin, spirokeetan eri muodot ja kyky selviytyä elimistön tuhoamisyrityksiltä tehokkaasti, oireiden monimuotoisuus, useiden taudinaiheuttajien samanaikainen tai myöhempi aktivoituminen immuunijärjestelmän heikentymisestä johtuen.

Borrelioosin diagnostiikka perustuu ensisijaisesti kliinisiin löydöksiin; ns. "punkkianamneesiin", oireisiin ja mahdollisen ihomuutoksen olemassaoloon. Diagnoosin tekeminen on joskus vaikeaa, sillä tällä hetkellä (2022) ei ole vielä käytössä täysin luotettavaa laboratoriodiagnostiikkaan perustuvaa tutkimusmenetelmää, jolla sairaus voidaan poissulkea. Yleisimmin käytössä oleva ELISA – testi (koko bakteerikanta) perustuu vasta-ainemäärityksiin, eikä se näin ollen kykene luotettavasti osoittamaan onko Borrelia bakteeri elimistössä vai ei. ELISA - testi ei ole myöskään riittävän herkkä. Tästä johtuen käytetään sen lisäksi Western Blot (WB, immunoblottaus) –tutkimusta (tutkii vasta-aineita bakteerin eri proteiineja kohtaan. Tulos ilmoitetaan painon mukaan; kD). Tämäkään testi ei kuitenkaan ole täysin luotettava. Joissakin tapauksissa ELISA saattaa olla negatiivinen, mutta Western Blot sen sijaan positiivinen. (Vasta-aineista IgMluokan vasta-aineet kohoavat yleensä sairauden alkuvaiheessa ja IgG myöhemmässä vaiheessa).

Kirjallisuudessa esiintyy jonkin verran toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, mitkä proteiinit ovat spesifejä nimenomaan borrelioosissa, mutta tyypillisesti kohonneita arvoja (WB) on havaittu esim. seuraavien proteiinien kohdalla: 41kd : saattaa reagoida myös muiden spirokeettojen kanssa, esiintyy yleensä jo sairauden alkuvaiheessa, 18kd, 21-25kd (osp C), 31kd (osp A), 34kd (osp B), 37kd, 39kd, 83kd ja 93kd. Monet Borrelioosiasiantuntijat ovat sitä mieltä, että vaikka vain kaksi proteiineista olisi koholla, sairastaa henkilö todennäköisesti Borrelioosia.  " Vasta-ainetestit tulevat positiivisiksi yleensä vasta useamman viikon kuluttua puremasta. Mikäli pureman jälkeinen ihomuutos (erythema migrans) on nähtävissä, tulisi hoito aloittaa välittömästi eikä jäädä odottamaan vasta-ainetestien tuloksia (esim. Bleiweiss 1994, Burrascano 2002).

Myös sairauden myöhäisvaiheessa saattaa esiintyä kohonneita IgM- arvoja. Tämä on joidenkin borrelioosia hoitaneiden lääkäreiden mukaan merkki aktiivisesta infektiosta. Mikäli potilaalla on oireita, negatiivinen vasta-ainetulos ei sulje pois borrelioosin mahdollisuutta (esim. Dattwyler ym. 1988, Preac-Mursic V. ym. 1993).

Lisätietoa vasta-ainetutkimuksista:

Muista jonkin verran harvemmin suoritettavista tutkimusmenetelmistä voidaan mainita PCR, selkäydinpunktio ja koepalat. PCR- testi on spesifinen, mutta ei kovin herkkä. Joidenkin arvioiden mukaan sen herkkyys on jopa alle 30%. Osasyy tähän on se, että Borrelia aiheuttaa infektion syvällä kudoksissa, eikä sitä sen vuoksi useinkaan löydetä elimistön nesteistä kuten nivelnesteestä tai selkäydinnesteestä (esim Vukadinov ym. 2002). Selkäydinpunktiossa tavataan positiivisia vasta-ainearvoja useimmiten vain silloin, kun potilaalla on aivokalvontulehdus. Joidenkin arvioiden mukaan vasta- aineita on tavattu tällöinkin vain noin 20%.ssa tapauksia. Myöhäisvaiheen borrelioosissa vasta-ainearvot eivät näissäkään tapauksissa useimmiten ole positiivisia.

Neuroborrelioosia sairastavien aineenvaihduntaa on tutkittu jonkin verran aivojen PET - kuvauksella ja esim. Newbergin, Hassanin ja Alavin (2002) tutkimuksesa borrelioosia sairastavien aivojen metaboliassa havaittiin muutoksia (hypometabolia). Borrelioosin diagnosointiin on kehitteillä uusia tutkimusmenetelmiä, joista yksi on C6. Marion ym. (2003) tutkimustulosten mukaan muutos C6- vasta-ainetestissä (C6 Peptide antibody test) saattaa olla osoituksena hoidon onnistumisesta/epäonnistumisesta borrelioosin varhaisessa ja levinneessä vaiheessa. Tälläkin testillä on rajoituksia, eikä sen ole todettu olevan täysin luotettava, vaikkakin luotettavamman kuin IgM ja IgG vasta-ainetestien. Testiä voidaan käyttää yhdessä Western Blot testing kanssa. Negatiivinen WB ei kuitenkaan poissulje Borrelioosin mahdollisuutta.

Kroonisen borrelioosin tutkimusmenetelmiä ei juuri ole. CD 57 lymfosyyttitesti saattaa tarjota yhden tällaisen mahdollisuuden. Stricker ja Wingler (2000) havaitsivat kroonisten borrelioosipotilaiden CD 57 lymfosyyttien määrän olevan alhaisemman kroonista borrelioosia sairastavilla kuin vertailuryhmällä, jossa oli mm. varhaisvaiheen borrelioosia sairastavia. Tämä saattaa heidän mukaansa osoittaa potilaan sairastavan kroonista borrelioosia. Näiden lymfosyyttien määrissä tapahtuvat muutokset saattavat myös osoittaa onko annettu hoito ollut riittävän tehokas vai ei. " Nevertheless, a decrease in CD57 cells may represent an immune defect induced by the Borrelia spirochete that allows infection to persist. Alternatively, it is possible that patients with a pre-existing deficiency of CD57 cells may be prone to infection with Borrelia species. The fact that all patients with acute LD had normal CD57 levels argues strongly against this possibility. A more likely scenario is that cytokine changes in chronic LD may influence the level of circulating lymphocytes. Cloned T-cells from patients with chronic LD have been shown to produce increased amounts of the Th1 cytokines interleukin-2, interferon-gamma and tumor necrosis factor-alpha [33], and these cytokines appear to downregulate CD57 cells The interplay among Borrelia infection, cytokine production and CD57 cells in chronic LD requires further study.In summary, we have demonstrated a selective lymphocyte subset abnormality in patients with chronic LD. The decrease in CD57 cells was found in all patients prior to antibiotic therapy, and CD57 levels appeared to correlate with either clinical improvement or therapeutic failure in these patients. The role of the CD57 lymphocyte subset in the propagation of LD merits further investigation.

Uudeksi tutkimusmenetelmäksi saattaa osoittautua saksalainen BLC - tutkimus. Tutkimuksessa havaittiin kaikilta neuroborrelioosia sairastavilta selkäydinnesteestä kohonneita BLC arvoja. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=16087912&query_hl=7 The chemokine CXCL13 (BLC): a putative diagnostic marker for neuroborreliosis. Using protein expression profiling, the authors identified an upregulation of the chemokine B lymphocyte chemoattractant (BLC) in the CSF of patients with neuroborreliosis but not in patients with noninflammatory and various other inflammatory neurologic diseases. This upregulation was confirmed by ELISA, showingincreased BLC levels in every neuroborreliosis patient while being undetectable in patients with noninflammatory neurologic diseases. These results point to BLC as a putative additional diagnostic marker for neuroborreliosis.

Seuraavista linkeistä löytyy lisää tietoa mm. borrelioosin diagnostiikasta: Lääketieteellisiä artikkeleita Borrelioosista.

 Borrelioositestit

 Seronegatiivinen Borrelioosi

On olemassa useita syitä siihen miksi borreliatestit saattavat antaa virheellisiä tuloksia: http://www.mentalhealthandillness.com/seronegativelymedisease.html :

1. Vasta-aineiden tuotanto ei ole vielä ehtinyt muodostua. Infektiosta on liian vähän aikaa.
2. Vasta-aineet ovat sitoutuneet immunokomplekseihin
3. Spirokeetat ovat elimistön koteloimina esim. lymfosyyttien soluseinämissä
4. Spirokeetta sijaitsee syvällä kudoksissa esim. fibroblasteissa, neuroneissa jne
5. Testipäivänä verenkierrossa ja/tai elimistön nesteissä ei ole spirokeettoja
6. Borrelia bakteerista on lukuisia eri muotoja (yli 300)
7. Spirokeetta on lepotilassa (L-muoto), jolloin sillä ei ole soluseinämää. Tällöin elimistö ei tunnista bakteeria eikä näin ollen muodosta vasta-aineita.
8. Hiljattain otettu antibiootti- ja tai tulehduskipulääkehoito
9. Immuunijärjestelmä on niin huonossa kunnossa esim. pitkäaikaisen infektion johdosta, ettei kykene muodostamaan vasta-aineita.
10. Laboratoriolla ei ole riittäviä valmiuksia ja/tai testimenetelmiä Borrelioosin toteamiseksi
11. Väärät laboratoriotestien kriteerit jne.