Voimattomuuteni olikin Borrelioosia

Borrelioosista ja lisäinfektioista kuten puutiaisaivokuumeesta kertovia artikkeleita ja ohjelmia TV:ssä, radiossa ja lehdistössä.

Valvojat: Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001, Bb, Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb

Vastaa Viestiin
soijuv
Viestit: 3150
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 14:16

Voimattomuuteni olikin Borrelioosia

Viesti Kirjoittaja soijuv » La Touko 28, 2011 09:47

Hyvä Terveys 4/11

"Voimattomuuteni olikin borrelioosia"

Laura Ortjulla, 16-vuotiaalla koululaisella, todettiin vuonna 2004 viitteitä Lymen borrelioosista. 0ireina olivat voimakkaat lihasnykäykset, paha päänsärky sekä heikentynyt tasapaino. Tanssiharrastus piti unohtaa ja Laura joutui viettämään viikkoja sairaalassa. Puolen vuoden lääkityksen ja kuntoutuksen jälkeen lääkäri ilmoitti Lauran parantuneen.

KESÄÄN 2007 Laura oli siinä uskossa, että todella oli terve. Hän suoritti lähihoitaja-ylioppilaskaksoistutkinnon Helsingissä ja pääsi keuhko-osastolle töihin. Potilasta nostaessaan Laura sai pienen välilevynpullistuman, jonka seurauksena hän alkoi tuntea voimakasta hermokipua vyötäröstä alaspäin. Alaraajoissa oli lihasheikkoutta ja samoihin aikoihin puhkesivat krooninen kynsivallintulehdus sekä virtsaumpi.

Lääkärit olivat ymmällään, sillä magneettikuvassa pullistuma on minimaalisen pieni.
- Tuloksettomien tutkimusten jälkeen neurologi ehdotti minulte keskustelua psykiatrin kanssa, Jotta oppisin sietämään kipua paremmin. Tartuin ehdotukseen ajatellen, ettei juttelusta voisi haittaakaan otta. Kuinka väärässä olinkaanl Kahdenkymmenen minuutin keskustetun
jätkeen psykiatri diagnosoi Lauralla traumaperäisen stressihäiriön sekä somatisaatiohäiriön.

Hänen mukaansa Laura somatisoi jalkojen lihasheikkouden sekä kivut.
- Järkytyin diagnoosista. 0lin varma siitä, että oireilla oli jotain tekemistä borrelioosin kanssa, vaikka tääkärit vakuuttetivatkin, ettei näin voinut olla.

Neurologin kiinnostus Lauran oireita kohtaan kuitenkin loppui psykiatrin diagnoosiin ja hän kotiutti Lauran kovista kivuista ja kävelykyvyn menettämisestä huolimatta. Fysioterapeutit veivät Lauran harjoittelemaan portaiden kiipeämistä, mutta kun he laskivat hänestä irti, tyttö kaatui välittömästi.

- Lääkärin neuvo oli, että minun täytyisi reipastua. Aivan kuin olisin omasta tahdostani maannut sängyn pohjalla.

Somatisaatiohäiriödiagnoosin vuoksi Lauralle ei tarjottu kuntoutusta eikä apuvälineitä eikä järjestetty seurantaa. Terveyskeskuksen lääkärikään
ei omien sanojensa mukaan hoitanut psykiatrisia poti[aita. Ainoa hoitosuhde oti psykiatriin, joka uusi hänen kipulääkereseptinsä.

LAURAN KIVUT pahenivat kesällä 2008 niin koviksi, että hän hakeutui terveyskeskuslääkärille. Koska oireita ei edelleenkään otettu vakavasti,
Laura muutti takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa, jossa vanhemmat toimivat hänen avustajinaan.

Kivut olivat valtavat, eikä Laura voinut muuta kuin maata sängyssä ja itkeä. Kipujen tisäksi oli tuntohäiriöitä, hienomotorisia ongelmia, väsymystä, unettomuutta, alentunut vastustuskyky sekä hormonaalisia häiriöitä. Hänen hampaansa heiluivat, hiukset lähtivät ja näkö heikkeni.
Psykiatrin kautta Laura pääsi viimein kipulääkärille, joka uskoi potilaansa borrelioosiepäilyyn. 0rtonin kuntoutussairaalassa syksyllä 2009 kaksi erikoislääkäriä totesivat tarkan tutkimuksen jälkeen, että Lauralla oli kuin olikin selkeä keskushermostoon edennyt borrelioosi.

-0li valtava helpotus koko perheelleni, että vuosia kestänyt oireiden mitätöinti ja hoidon epääminen päättyivät ja yhteiskunta tunnusti sairauteni. Sain henkilökohtaiset avustajat, oikeanlaiset apuvälineet, invaluvan sekä vammaistuen. Säännöllisten kuntoutusjaksojen la
oikean lääkityksen ansiosta toimintakykyni on parantunut merkittävästi ja viime vuosien koettetemukset tuntuvat enää pahalta unelta.

Psykiatrian erikoislääkäri Hasse Karlsson kommentoi:

Borrelioosi on hyvä esimerkki siitä, että kun tieto lisääntyy, taudin syy voi selvitä yllättävällä tavalla. 0n täysin mahdolltsta, että osalle somatisoijista voi löytyä perustääketieteeIlinen selitys myöhemmin. Sairauksia, joista nykylääketiede ei vielä tiedä riittävästi, ovat muun muassa erilaiset aistiyliherkkyydet sekä yliherkkyys amalgaamille ja sähkölle. Myös
krooninen uupumushäiriö, fibromyalgia sekä monet toiminnalliset vaivat, kuten ärtynyt paksusuoli, kuuluvat samaan sarjaan. Tutkimuksia tehdään jatkuvasti, mutta on oltava nöyrä ja todettava, että moni asia on vielä hämärän peitossa. Ketään ei pitäisikään leimata joksikin vain sen vuoksi, ettei häntä osata auttaa. Somatisointidiagnoosia ei myöskään voi perustaa sille, että mitään muutakaan sairautta ei löydy. Somatisoinnille pitää löytyä omat kriteerinsä ja mekanisminsa.

Puskuria stressin säätelyyn

Hoitoon voidaan käyttää myös mielialalääkkeitä. Ei siksi, että ajateltaisiin potilaan olevan psykiatrisen hoidon tarpeessa, vaan lääkkeiden laaja-alaisten vaikutusten vuoksi. Mielialalääkkeet muun muassa puskuroivat stressinsäätelyä, jolloin psykosomaatriset oireet vähenevät oleellisesti. Toisekseen ne nostavat kipukynnystä

Hasse Karlssonin mukaan suuri osa somatisoijista hyötyy myös kognitiivisesta psykoterapiasta. Terapia räätälöidään tietysri erikseen jokaiselle, mutta sen tarkoitus on vähentää tietynlaisesta ajattelusta ja käyttäytymisestä aiheutuvia haittavaikutuksia. Tärkeintä on vakuuttaa,
etteivät oireet johda mihinkään vakavampaan, vaikka saattavat olla voimakkaitakin, Karlsson kuvailee, Moni psykosomaattisista oireista kärsivä silti pelkää, että taustalta löytyy sittenkin jokin vaarallinen sairaus. Ensiavun sängyllä kovissa kivuissa makoillessaan myös Hanne Salmista huolestutti, mikä pelottavat oireet aiheuttaa.
Olisiko taustalla jotain vakavaa?
Karlssonin mielestä pelko on ymmärrettävää, mutta hän tarjoaa lohdutusta: tutkimuksissa, joissa somatisoivia potilaita on seurattu vuosien ajan on todettu, että vakavan syyn löytyminen myöhemmin on äärimmäisen harvinaista.
- Vielä 6O-luvulla niin sanottujen somatisoijien oireille löytyi myöhemmin jokin biologinen selitys. Nykyään diagnostiikka on aivan eri luokkaa. Oleellista on tutkia riitävästi, jotta voidaan todella varmistua somatisoinnista. Tietenkään ei voida luvata, ettei somatisoija voisi myöhemmin sairastua vaikkapa syöpään, mutta yhteys somatisoidun oireen ja sairauden välillä on siinäkin tapauksessa hyvin epätodennäköinen, Hasse Karlsson sanoo.

Vastaa Viestiin