KAKSI NEUROBORRELIOOSITAPAUSTA TUTKIMUSTULOKSINEEN

Borrelioosiin sairastuneiden henkilökohtaisia kokemuksia taudista ja sen hoidosta.

Valvojat: Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001

Vastaa Viestiin
Bb
Viestit: 1820
Liittynyt: Ma Tammi 26, 2009 23:13

KAKSI NEUROBORRELIOOSITAPAUSTA TUTKIMUSTULOKSINEEN

Viesti Kirjoittaja Bb » Su Helmi 01, 2009 21:23

Potilas 1.

Aiemmin terveellä 12-vuotiaalla tytöllä ilmeni muutaman kuukauden aikana loppusyksyllä yhä enemmän päänsärkyä, väsymystä, käytöksen muuttumista ja laihtumista. Tytön suomalainen perhe oli asunut useamman vuoden Kiinassa. Häntä oli tutkittu siellä, ja tilaa pidettiin migreeninä. Voinnin huonontuesssa potilas lähetettiin Suomeen jatkotutkimuksiin. Kliinisessä neurologisessa tutkimuksessa hänet todettiin poikkeuksellisen väsyneeksi. Vasemmassa silmässä epäiltiin lievää ptoosia, ja vasen pupilli oli pienempi kuin oikea, mutta valoreaktiot olivat normaalit. Pahentuneen päänsäryn, psyyken muutoksen ja neurologisten löydösten takia tehtiin pään magneettikuvaus. Vasemmalla tyvitumakkeiden alueella nucleus caudatuksen, nucleus lentiformiksen ja talamuksen etuosissa todettiin signaalinvoimistumat, jotka sopivat demyelinoivaan prosessiin (kuva 3).


Kuva 3. Borrelioosiin liittyvät pesäkelöydökset potilaan 1 pään magneettikuvassa tyvitumakkeiden alueella. (pieni) (iso)

Verenkuvassa ja tavanomaisissa tulehdusarvoissa ei esiintynyt poikkeavaa. Selkäydinnesteessä oli valkosoluja 187 x 106/l, ja niistä oli 98 % mononukleaarisia. Proteiinipitoisuus oli suurentunut (1 397 mg/l, viitealue 150-300 mg/l). Selkäydinnesteen glukoosipitoisuus oli viitealueella (2,1 mmol/l), mutta IgG-indeksi (intratekaalisen IgG-tuotannon osoitin) oli selvästi suurentunut (1,26, viitealue 0,34-0,6). Bakteerivärjäyksen ja -viljelyn tulokset olivat kielteiset. Laajoissa virustutkimuksissa selkäydinnesteestä ja seerumista ei löydetty poikkeavaa. Myöskään mykoplasmavasta-aineita ei löytynyt. Seerumin ja selkäydinnesteen vasta-aineiden vertailulla todettiin intratekaalinen vasta-ainetuotanto borrelian flagellaproteiiniantigeenia kohtaan: IgG-vasta-ainetitteri oli 1 600 (viitealue < 3) ja IgM-vasta-ainetitteri 51 (viitealue < 3). Myös seerumin borrelia-IgG-vasta-ainetitteri oli huomattavasti suurentunut (7 900, viitealue < 500), mutta IgM-vasta-aineet olivat viitealueella (< 2 500). Tieto puutiaisen puremasta paljastui jälkikäteen; edellisenä kesänä perhe oli lomaillut Keski-Euroopassa, ja siellä potilaan iholta oli poistettu puutiainen ilman jälkivaivoja.

Diagnoosin selvittyä potilas sai suoneen keftriaksonia (2 g x 1) kaksi viikkoa ja sen jälkeen kolmen kuukauden ajan suun kautta doksisykliiniä (100 mg x 1). Päänsärky ja väsymys korjaantuivat nopeasti. Likvorin solumäärä normaalistui neljän viikon seurannassa, samoin IgM-vasta-ainetitteri. Sen sijaan likvorin IgG-vasta-ainetitteri pieneni hitaasti ja oli vielä puolentoista vuoden kuluttua taudin alusta 130. Seerumin borrelia-IgG-vasta-aineet vähenivät tasaisesti, kuuden kuukauden kuluttua titteri oli 2 500 ja vuoden kuluttua taudin alusta viitealueella. Neuropsykologin tutkimuksessa puolitoista vuotta taudin alusta havaittiin edelleen kognitiivisten toimintojen häiriötä, lähinnä kielellisen oppimisen hitautta. Pään magneettikuvauksessa signaalinvoimistumat ovat hieman pienentyneet.

Potilas 2.

Aiemmin terve 33-vuotias nainen hakeutui lokakuun puolivälissä lääkäriin oikeanpuoleisen perifeerisen kasvohermohalvauksen vuoksi. Ennen kasvohalvausta potilaalla oli esiintynyt kuukauden ajan intensiivistä selkä- ja hartiasärkyä, oikean jalan hermojuurisärkyä ja takareiden puutumista. Neurologian poliklinikassa potilaan tila todettiin normaaliksi lukuun ottamatta lähes täydellistä kasvohermohalvausta. Kuusi päivää myöhemmin, ennen ensimmäistä korvatautien poliklinikkaan sovittua seurantakäyntiä, potilaalle kehittyi myös vasemmanpuoleinen perifeerinen kasvohalvaus. Hän hakeutui sovittua aiemmin sairaalaan heikon yleistilan vuoksi. Lisäksi hänellä esiintyi lämpöilyä, kurkkukipua, väsymystä ja huimausta.

Kasvohermojen toimintaa lukuun ottamatta kliinisessä tutkimuksessa ei havaittu poikkeavaa. Verenkuva, maksa-arvot ja tavalliset tulehdusarvot olivat normaalit, mutta seerumin borrelia-IgM- ja IgG-vasta-ainetitteri olivat suurentuneet (3 000 ja 1 200). Seerumin borrelia-geeninmonistustesti (PCR) antoi negatiivisen tuloksen. Selkäydinnesteen borreliavasta-ainetuotanto todettiin intratekaaliseksi, ja sekä IgM- että IgG-titteri olivat selvästi suurentuneet (260 ja 3 010). Selkäydinnesteessä oli valkosoluja, 180 x 106/l ja 99 % niistä oli mononukleaarisia. Selkäydinnesteen proteiinipitoisuus oli selvästi suurentunut (1 664 mg/l), ja myös IgG-indeksi oli viitealueen yläpuolella (0,91). Selkäydinnesteen borrelia-PCR:n tulos oli negatiivinen. Pään magneettikuvauksen tulos oli normaali.

Sairastumista edeltävän kesän potilas oli viettänyt Ranskassa. Hän ei ollut havainnut puutiaisen puremaa, mutta hänen oikeassa polvitaipeessaan oli kesällä ollut kasvava ihottumarengas, joka sopi hyvin erythema migransiksi.

Potilas sai kolmen viikon ajan keftriaksonia suoneen (2 g x 1) ja sen jälkeen kaksi kuukautta doksisykliiniä (100 mg x 2). Keftriaksonihoidon aikana potilaan yleiskunto vaihteli huomattavasti, ja sen päättyessä oikean jalan hermojuurisärky paheni, potilaalle ilmaantui huimausta ja pahoinvointia ja hänet otettiin muutamaksi päiväksi uudelleen osastohoitoon. Selkäydinneste tutkittiin toistamiseen: borrelia-vasta-ainetitterit olivat pienenemässä (IgM/IgG 70/680) samoin kuin proteiinipitoisuus (748 mg/l), valkosoluja oli 31 x 106/l, ja niistä 100 % oli mononukleaarisia, ja IgG-indeksi oli 0,68. Seerumin borrelia-vasta-ainetitterit olivat edelleen suurentuneet (IgM/IgG 3 900/1 750). Selkäydinnesteen ja seerumin borrelia-PCR:n tulokset olivat jälleen negatiiviset.

Seurantakäynnillä kahden kuukauden kuluttua sairastumisesta potilaan yleistila oli oleellisesti kohentunut ja kasvohermojen toiminta lähes normaalistunut. Keskeisinä ongelmina olivat jatkuva väsymys, keskittymisen vaikeus, päänsärky ja univaikeudet. Neuropsykologisissa testeissä havaittiin poikkeavan hyvä kognitiivinen suorituskyky, eikä mitään poikkeavaa tullut esiin. Potilas kertoi kuitenkin oman suorituskykynsä olevan muistin ja keskittymiskyvyn osalta edelleen selvästi puutteellinen. Puolen vuoden kuluttua sairastumisesta potilas oli palannut normaalityöhönsä yliopistotutkijana ja -opettajana. Vointi oli kohentunut, mutta suorituskyky ei vieläkään ollut entinen. Viimeisellä seurantakäynnillä vuoden kuluttua taudin alusta potilas kertoi olevansa kunnossa. Ainoana muistona sairaudesta oli pieni, muille huomaamaton liikevajaus oikean silmän sulkeutumisessa.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyspo ... D92376.htm

Vastaa Viestiin