12-VUOTIAANA ALKANEET PSYYKKISET OIREET; VIRHEDIAGNOOSEJA

Borrelioosiin sairastuneiden henkilökohtaisia kokemuksia taudista ja sen hoidosta.

Valvojat: Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001

Vastaa Viestiin
Bb
Viestit: 1820
Liittynyt: Ma Tammi 26, 2009 23:13

12-VUOTIAANA ALKANEET PSYYKKISET OIREET; VIRHEDIAGNOOSEJA

Viesti Kirjoittaja Bb » La Tammi 31, 2009 16:11

Seuraavanlaisia kertomuksia löytyy sivuiltamme lukemattomia ja lisää löytyy maailmasta satoja tuhansia - todennäköisesti paljon sitäkin enemmän. Borrelioosikertomuksista kootaan parhaillaan kirjaa Amerikassa. Tuntuu turhauttavalta, paremminkin raivostuttavalta, lukea päivästä toiseen tällaisia tarinoita. Miten pitkään ihmisten pitää odottaa, että lääkärit, joiden ammattina on sairauksien diagnosointi ja hoito, pääsevät tiedonhaussa/oireiden diagnosoinnissa samalle tasolle kuin yhä suurempi osa sairastuneista on tänä päivänä??? Kuten olemme suomalaistenkin kokemuksista saaneet lukea, esim. psykiatrit eivät yleensä edes tunne borrelioosia, puhumattakaan sen aiheuttamia neuropsykiatrisia oireita.

Tällaisia kertomuksia lukiessa ei voi tulla kuin yhteen lopputulokseen - internet ja omatoiminen tiedonhaku on tänä päivänä jokaiselle sairastuneelle välttämättömyys. Suurimmalla osalla suomalaisista on onneksi tähän nykyään mahdollisuus.

Seuraavassa kertomuksessa 16-vuotias nuori mies kertoo pakko-oireistaan ja miten viimein niiden syyksi hänen äitinsä heltiämättömän tutkimustyön päätteeksi löydettiin borreliabakteeri. Nuorukainen halusi kirjoittaa kokemuksistaan, koska hänestä on väärin että sairastuneet ja heidän omaisensa joutuvat tekemään niin paljon työtä ja käyttämään varojaan jotta löytävät oikean diagnoosin.

"Olen nyt 16-vuotias. Kesällä 2002 ollessani 12-vuotias aloin kärsiä ahdistuneisuudesta, pakkomielteistä ja hermostuneisuudesta. Ajatusmaailmani oli ajoittain erittäin ahdistava ja kohtaukset päättyivät yleensä itkukohtauksiin. Hain toistuvasti lohdutusta vanhemmiltani. En kyennyt tekemään mitään - keskustelemaan normaalisti, katsomaan televisiota, käymään koulua jne. Kärsin oireista helmikuuhun 2006 saakka. Oireissani oli omituista niiden syklisyys. 4 - 5 viikon ajan oloni oli normaali ja sitten yhtäkkiä oloni tuli huonoksi viikon ajaksi ja helpottui sen jälkeen.

Äitini vei minut useiden lääkäreiden ja psykiatrien vastaanotolle, mutta kukaan ei osannut kertoa oireideni syytä. Vuonna 2003 yksi psykiatri antoi diagnoosiksi pakko-oireisen käyttäytymisen ja kirjoitti useita lääkkeitä kahden vuoden ajaksi (Prozac, Lexapro, Zoloft, Risperdal). Sen lisäksi sain erilaisia terapioita. Mikään ei auttanut sillä lääkkeillä ja terapialla pyrittiin vaikuttamaan oireisiin eikä oireiden aiheuttajaan. Kahden vuoden hoitojen jälkeen olin huonommassa kunnossa kuin ennen hoitojen aloittamista. Lääkärini suostumuksella lopetimme viimein kaikki psyykelääkkeet. Oireeni helpottivat hieman, mutta niiden syklisyys jäi.

Äitini epäili oireideni syyksi fyysistä eikä psyykkistä ongelmaa. Hän alkoi hakea tietoa internetistä ja löysi klinikan, jossa masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä jne. hoidettiin ravintolisillä, kuten vitamiinit, aminohapot, mineraalit jne. Lääkärit ovat sitä mieltä, että oireet johtuvat ravintoaineiden puutoksesta ja/tai yliherkkyyksistä. Klinikalle tehtyjen tutkimusten perusteella huomattiin että minulla on sinkin puute ja hiivan liikakasvua. Aloitin hiivalääkityksen, sinkin ja kissankynnen (Samento) käyttämisen. Minua kehotettiin jättämään maito ja vehnä pois ravinnostani. Kahdessa viikossa tilanteeni parani jonkin verran, esim. ihoni tuli parempaan kuntoon ja seuraavat kaksi pahenemisjaksoani olivat lievemmät kuin ennen. Kykenin menemään kouluun. Puolen vuoden kuluttua olin oireeton.

Kaksi kuukautta lääkkeen ja yrttien lopettamisesta oireeni alkoivat palata. Aloitin hoidon uudelleen. Äitini sai kuulla psykiatrista, joka oli erikoistunut hoitamaan psyykkisiä sairauksia esim. myrkkyjen poisto-ohjelmien avulla. Marraskuussa 2005 menimme hänen luokseen. Hän kehotti minua jättämään pois kaikki sokerit ravinnosta edellämainittujen vehnän ja maidon lisäksi. Tämän jälkeen tilani parani edelleen huomattavasti.

Äitini alkoi tämän jälkeen miettiä, miksi hiiva-antibiootti ja Kissankynsi auttoivat paremmin kuin lääketieteelliset hoidot; psykiatrien kirjoittamat psyykelääkkeet ja erilaiset terapiat. Tämän tiedon pohjalta hän alkoi etsiä tietoa ja huomasi että Kissankynttä käytetään vaihtoehtolääketieteessä borrelioosin hoitoon. Hän alkoi lukea borrelioosista ja huomasi että taudin diagnosointi oli vaikeaa. Vuosia aikaisemmin otettu borreliavasta-ainetesti oli ollut negatiivinen. Siitä huolimatta äitini vei minut borrelioosiin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle. Siellä tehtiin lisätutkimuksia, jotka osoittautuivat positiivisiksi.

Borrelioosihoitoni alkavat lähiaikoina. Toivottavasti ne auttavat pakko-oireisiini. Olen erittäin kiitollinen äidilleni siitä, että hänen tutkimustyönsä tuloksena oireideni syy on viimein selvinnyt ja olen saanut hoitoja jotka ovat auttaneet oireisiini. Ilman häntä en olisi tässä tilanteessa ja siksi halusin kirjoittaa kokemuksestani."

Mikäli haluat lisätietoja, voit ottaa minuun yhteyttä:

sujoy1@optonline.net http://www.njocf.org/Documents/march07.pdf




The following article is written by a young man who experienced a very unusual presentation of OCD symptoms. The cyclical way in which his OC symptoms literally turned on and off depending on the time of the month was particularly curious, and stumped many professionals that he went to. The suggestions made in this article would probably not be appropriate for most OC sufferers, but we wanted to include the article in the newsletter, because it demonstrates first that OC symptoms can present within a context of a variety of other disorders, including medical ones, and second, to encourage people to always investigate different options if they find limited help with their current treatment protocol. As always, NJOCF does not necessarily promote or approve of any particular interventions or treatment protocols described in our articles. It is always best to discuss questions or concerns with your mental heatlh/medcial professional.- Allen H. Weg, EdD

I am 16 year old now and I started suffering from anxiety, obsessive thoughts, and nervousness in the summer of 2002. I was 12, had just finished the sixth grade, and was about to enter middle school. I experienced some very disturbing and harrowing thoughts that made me cry on end, and I would continuously rush to my parents for reassurance. I was not able to do anything; I could not study, carry out normal conversations, or even watch television without choking up. I suffered like this until February of 2006; by that time I was in the tenth grade. The peculiar thing, however, was that these periods of extreme anxiety and depression came and went in monthly cycles. For four to five weeks, I would be normal, and then all of a sudden, I?d start feeling miserable. I?d feel miserable for about a week. Then my misery would ease. After another four to five weeks, I?d start feeling horrible, and this cycle would continue. No one knew what was causing these cyclical attacks.

In an attempt to improve my condition, my parents took me to several psychologists and psychiatrists. In the fall of 2003, a psychiatrist diagnosed me with obsessive-compulsive disorder (OCD). I was prescribed Prozac, Lexapro, Zoloft and Risperdal over the next two years. In addition, I went to two reputed psychiatrists for exposure and response therapy. Nothing worked.

During the normal period I would understand the principles of exposure and response therapy very well. But during the episode, I would be too overwhelmed to apply those principles. While the medication and counseling were trying to treat the symptoms, my parents took me to experts in leading medical institutions in New York and Philadelphia to see if the cause behind my suffering could be identified. No one could explain why the episodes occur in such a cyclic and predictable way.

At the end of two years of medications and therapies, I was worse off than where I had started. With my doctor?s consent, I was taken off from all the psychiatric medications and I did feel better for a while, but the episodes kept reappearing with due regularity.

My mother all along had the hunch that a physical, not a psychiatric, problem was causing these cyclical attacks. After doing extensive Internet research, she found that a medical institute in Chicago treats OCD, depression, bipolar disorder and autism using dietary supplements, such as, vitamins, minerals and amino acids.

They try to find out the source that causes these problems and try to fix the source instead of treating the symptoms. The doctors there believe that many of these ailments result from deficiencies in diet, and reaction to different food items. They specialize in correcting ailments with vitamins and dietary changes.

My mother took me to the institue in the summer of 2005. They ran blood, urine, hair and stool tests on me. Blood results showed that I was zinc deficient, and the stool test showed that I had candida infection in my intestine. Candida is a yeast that thrives in the intestines when people eat too much sugary foods and foods that they?re allergic to. If too many harmful foods are eaten, the Candida becomes an insidious fungus that can cause a host of ailments, including mental disorders such as depression and anxiety disorders.

The doctor prescribed vitamin and zinc supplements to be taken daily, as well as, Nystatin and Samento (a Peruvian Herbal medicine) to treat candida. In addition, he advised me to eliminate wheat and milk from my diet. Within two weeks of starting Nystatin and Samento, my skin condition was better, and my next two episodes were much milder. I could go to school and do most of the work, except that I did my work slowly. After two episodes, I was symptom-free for 6 months.

During that 6-month period I went through blood, urine and stool tests, and candida infection was no longer existent. My vitamins were modified and Nystatin and Samento were discontinued. Within two months of discontinuing Nystatin and Samento the anxiety and depressive episodes came back in August of 2006. As a result, I was again put on Samento and Nystatin. I got two episodes after that ? one in September and another in November.

During both of these episodes, I could work and go to school, but it took me much longer to finish any task than the time it would normally take me. In addition, my mom learned about a psychiatrist who specialized in healing mental diseases by eliminating harmful toxins from one?s body. We took an appointment with him in November of 2005. He advised me to eliminate foods containing processed sugars from my diet in addition to the wheat and milk that were already removed. Once I removed these foods from my diet and took the vitamins and candida medications, my condition improved significantly.

Currently, my cyclical suffering is less intense, and some months, I don?t even experience the attacks.

My mom started researching as to why Nystatin and Samento were working better than many psychiatric medications and therapies that I was given. She found that Samento, the Peruvian herb, is used as an alternative medicine to treat Lyme disease. With that clue, she started reading on Lyme disease and found that Lyme is very difficult to diagnose.

Even though my blood work came negative for Lyme two years back, with the help of my primary care physician she sent my blood to a Research lab where they used a more accurate test. Test result came positive for me. Then my mom took me to a lyme specialist who did further blood work, and the test came out to be positive as well. So, officially I have been diagnosed with OCD, Candida, and Lyme disease. Soon my Lyme treatment will start, and we are all hoping that with that my OCD symptoms will go away.

I am very grateful to my mom for her tireless research that led to a treatment plan that improved my condition. However, my mom had to spend an enormous amount of time to find the institute in Chicago, different psychologists, and the Lyme specialist. It should not be that way; that is why I wanted to write about my experiences in this newsletter so that it can be helpful to others. If you?re finding it hard to fight your OCD, I suggest trying other options and that is what we did. I have provided some of the web sites that have more detailed info that were helpful for me.

If you need further information you can contact me and my mom at

sujoy1@optonline.net

Relevant WEB sites:

Pfeiffer Institute: http://www.hriptc.org

http://www.thehealingpartnership.org/

Lyme Disease Association: http://www.lymediseaseassociation.org/

Vastaa Viestiin