"SINUSTA EI LÖYDY MITÄÄN VIKAA."/SILVERIN TARINA

Borrelioosiin sairastuneiden henkilökohtaisia kokemuksia taudista ja sen hoidosta.

Valvojat: Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001

Vastaa Viestiin
Bb
Viestit: 1820
Liittynyt: Ma Tammi 26, 2009 23:13

"SINUSTA EI LÖYDY MITÄÄN VIKAA."/SILVERIN TARINA

Viesti Kirjoittaja Bb » La Tammi 31, 2009 12:31



Silver sairastui äkillisesti vuonna 2002. Käynti useilla lääkäreillä ei tuonut tulosta. Heidän mielestään oireita oli liian paljon - tarkoittaen itseasiassa, ettei heillä ollut aavistustakaan oireiden aiheuttajasta. "Saimme Silverin diagnoosin selville pitkän, kalliin ja painajaismaisen etsinnän jälkeen."

Silver Feldman: "Minulla oli lukuisia oireita kuten pahoinvointi, migreenityyppistä päänsärkyä, hikoilua, välillä kuumetta - välillä alhainen lämpö, vatsakipuja, hengitysvaikeuksia, heikotusta, niveltulehdus, pistelyä, puutumista, hiustenlähtöä ja väsymystä. Lääkärit kertoivat vanhemmilleni minun tarvitsevan psykiatria, koska eivät kykene löytämään mitään vikaa minusta. Lukuisista verinäytteistä ei löytynyt mitään ja siksi minussa ei heidän mielestään ole mitään vikaa. Väärin! Minussa on jokin vialla ja jonkun on löydettävä syy. Mutta lääkärit kuten Stone, Potts, Pascal, Yarmalke, Steinberg, Marshall, Hansen, Singh jne., kaikki kertoivat minulle saman asian: "Sinusta ei löydy mitään vikaa." Muistan sanat hyvin - uskon, ettei kukaan ole kuullut lausetta useammin kuin minä. Kuulkaahan, viime heinäkuusta lähtien olen ollut sairas. Olen ollut sairas aivan liian kauan. Teidän tehtävänänne on etsiä mikä minua vaivaa - siitähän vanhempani maksavat teille - teidän tehtävänä ei ole kertoa minulle, että vika on luulottelua.

Koska lääkäreistä ei ollut juurikaan hyötyä, vanhempani pettyivät ja päättivät ottaa asioiden hoidon omiin käsiinsä. Lääkärit tekivät varmaan oman käsityksensä mukaan parhaansa, mutta se ei ollut tarpeeksi. Se saattaa riittää silloin, kun kyseessä on verenvuoto, murtuma, synnytys tms., mutta muissa tilanteissa se ei ole sitä. Mielestäni shamaani, noitatohtori tai lemmikkieläin saa aikaan parempia tuloksia ja paljon nopeammin kuin lääkärit joiden luona kävin... niinpä olin tilanteessa jossa olin sairas eikä minulla ollut syytä sairaudelle.

Vanhempani yrittivät ratkaista oireideni syytä; talomme lämmitysjärjestelmässä oli vuoto, olisiko syynä häkämyrkytys? Tilasimme ajan Uuden Englannin painekammiohoitoa antavasta laitoksesta. Lentomatkan aikana takamukseni alkoi kipuilla. Takamuksestani löytyi paise jonka piti puhjeta muutaman päivän sisällä (paise operoitiin muutaman päivän kuluttua). Laitoksessa otettiin aivosähkökäyrä, EEG, joka oli normaali. Ihmettelin miten pääni voi olla normaali vaikka sitä särkee koko ajan. Seuraavana päivänä otin ensimmäisen painekammiohoitoni 100 %:n hapen kera. Hoitoa sai yhtäaikaa useita borrelioosia sairastavia.

Yksi heistä, Nellie, sanoi minulle noin kuukauden kuluttua, että minulla ei hänen mielestään ole häkämyrkytys tms. Eräänä iltana kun vietimme aikaa yhdessä omaistemme kanssa, aloin tuntea itseni sairaaksi. Yhtäkkiä en pysynyt pystyssä enkä kyennyt puhumaan. Tilanne oli pelottava. Tuntui kuin olisin liukumassa pois ja aivoni pysähtyisivät. Vanhempani veivät minut ulos lumihankeen viilentymään. Minulla oli kuumetta ja hengitysteissä valtavasti limaa. Yskin limaa ulos suustani puolen tunnin ajan. Lopulta pystyin puhumaan jälleen.

Nellie kertoi vanhemmilleni epäilevänsä oireideni johtuvan borreliabakteerista. Vanhempani alkoivat lukea kirjoja borrelioosista ja varasivat minulle ajan borrelioosiin erikoistuneen lääkärin vastaanotolta (LLMD). Tri Liegner otti aluksi 80 verinäytettä ja tutki minut päästä varpaisiin. Hän löysi kehostani lukuisia kipeitä kohtia. Olin yrittänyt kertoa asiasta muillekin lääkäreille jo 10 kuukauden ajan - tuloksetta.

Liegner sanoi epäilevänsä punkkien välittämien tautien olevan oireideni syynä. Ihmettelin, mistä olisin voinut saada punkinpureman, kunnes muistin biologian kouluretken. Alueen vartija oli varoittanut meitä niityillä olevista punkeista. Opettajat eivät kuitenkaan tehneet oppilaille punkkitarkastusta. Verikokeideni tulokset tulivat takaisin parin viikon kuluttua ja niistä selvisi, että minulla on sekä borrelioosi että bartonella.

Olen ollut painekammio-happihoidossa 71 kertaa ja otan antibiootteja. Voin jonkin verran paremmin. Siitä on osoituksena se, että kykenen kirjoittamaan tarinaani. Minulla on edelleen päänsärkyä, fatiikkia ja keskittyminen on vaikeaa. Saatan voida hetkittäin hyvin ja sitten yhtäkkiä erittäin huonosti. Määritelmäni hyvinvoinnista on alentunut - jos kysyt minulta miten voin, voin vastata että voin hyvin. Se ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin terveiden hyvin. Muista, että sanonpa mitä tahansa, minulla on infektiosairaus, olen väsynyt, minulla on kipuja, saatan oksentaa minä hetkenä hyvänsä ja unohtelen asioita koko ajan.


Koko tarina: http://www.lymesucks.org/
Viimeksi muokannut Bb, Su Touko 10, 2009 09:05. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Bb
Viestit: 1820
Liittynyt: Ma Tammi 26, 2009 23:13

Viesti Kirjoittaja Bb » La Tammi 31, 2009 12:42

Jatkoa aiemmalle borrelioositarinalle. Silverin äidin Bevin tarina:

"Sillä aikaa, kun Silver oli painekammiohoidossa, kävin ulkoilemassa. Kuten useat muutkin, sain punkinpureman ilman, että huomasin sitä. Yhtenä aamuna herätessäni, oloni oli aivan kuin kuorma-auto olisi ajanut ylitseni. Minulla oli kipuja kaikkialla kehossani. Luulin ensin sairastuneeni nuhaan. Minulla oli pahoinvontia, kuumetta ja niveliäni särki. Nivelkipua esiintyi kuitenkin vain oikealla puolella. Oikean puolen hampaat särkivät ja päänahkani kihelmöi, aivan kuin siellä olisi kulkenut joitakin "ötököitä". En jaksanut edes nousta sängystä joten ajattelin sairastuneeni todella pahaan nuhaan.

Silver tuli luokseni ja sanoi epäilevänsä punkinpuremaa. Sillä hetkellä tiesin hänen olevan oikeassa. Miten tämä saattoi tapahtua minulle? Epäreilua! Olen kulkenut ympäri maata hakemassa apua tyttäreni borrelioosiin ja nyt saan sen itsekin. Päivän ajan kielsin tapahtuneen. Illalla luin Silverille kirjaa ja "tunsin" miten mikrobit etenivät elimistössäni. Valaisin lampulla kehoani, mutta en nähnyt mitään - kohdistin valon kirjaan ja siinä se oli! Kirjan sivulla 164 oli punkki joka oli pudonnut siiihen hiuksistani. Tapoin sen välittömästi ja pamautin kirjan kiinni - tiedän, että näin ei olisi pitänyt tehdä. Nyt asiasta ei kuitenkaan ollut epäilystäkään. En sairastanut nuhaa, niveltulehdusta, hampaani olivat kunnossa - minulla oli borrelioosi ja oireeni olivat alkaneet todella nopeasti.

Tri Liegnerillä oli niin paljon potilaita, etten saanut aikaa ennen kuin viikon kuluttua. Sillä välin otin Silverin antibiootteja. Voin erittäin huonosti. En olisi kyennyt käymään töissä - vuoteesta ylösnousu ja Silverin vieminen painekammiohoitoihin tuotti vaikeuksia. Meillä ei ollut varaa maksaa painekammiohoitoja myös minulle.

Liegnerin tapaamisen jälkeen aloin ottaa kahta antibioottia. Käytin antibiootteja yli vuoden ajan. Tuona aikana voin muutaman kerraan todella hyvin, joten lopetin antibioottien käytön. Suuri virhe - oireet palasivat joka kerta voimallisina. Ok, ajattelin, otan antibiootteja pitkään. Aloin lukea borrelioosikeskustelupalstoja ja huomasin, että ainoat, jotka näyttivät tulevan parempaan kuntoon, olivat Rife-hoitoja käyttävät. Rife-laitteet kuitenkin pelottivat minua jonkin verran.

Tällä välin Silverin vointi ei ollut parantunut. Hän ei kyennyt käymään koulua, hänellä oli jatkuvaa pahoinvointia, päänsärkyä ja uupumusta. Hänen elämänpiirinsä käsitti makuuhuoneen ja kylpyhuoneen. Hänellä ei ollut ystäviä, vain vierailijoita ja elokuvia.

Olimme varanneet ajan Tri Charles Jonesin vastaanotolle. Hän on mielestämme "pyhimys" enkä ole ainoa joka ajattelee niin. Hän vahvisti Silverin diagnoosit ja aloitti uudet antibiootit. Hän sanoi, että mikäli suunkautta otettavat eivät auta, aloitetaan antibioottien anto keskuslaskimokatetrin kautta. Tilanne oli huolestuttava. Kaikkien näiden antibioottien jälkeen Silverin tilanne ei ollut parempi. Aloittaisimme IV antibiootit, mutta mikäli mahdollista, välttäisimme niitä. Meitä huolestuttaa massiivisten antibioottien vaikutus immuunipuolustukseen. Ongelmana vain oli, ettemme tienneet mitä muuta hoitoa voisimme tehdä. Tarvitsimme ihmeen.

Olimme luvanneet tyttärellemme, että löytäisimme hänelle parannusmenetelmän tavalla tai toisella. Silloin kun oma lapsi on sairaana ja lääkärit, joille maksat siitä että heidän tulisi olla sairautta koskevia asiantuntijoita, vain kuiskailevat, että tiedättehän te millaisia tytöt ovat tuossa iässä? Niin tunteellisia, niin paljon oireita - kaikki kääntyy kyllä parhain päin, kun viette tyttärenne terapiaan! Näiden lääkäreiden mielestä meidän tulee siis viedä jonkinlaiseen psykoterapiaan tyttäremme, jolla on jatkuva vapina, päänsärky ja pahoinvointi? (Olisivatkohan he antaneet saman ohjeen jos kyseessä olisi ollut 13-vuotias poika?).

Tilanteemme oli vaikea. Oli jo vuosi 2004 ja antibiootit eivät auttaneet tai ne eivät ainakaan saaneet häntä voimaan paremmin. Kyselin itseltäni, pitääkö paranemisen olla näin kivuliasta? Pitääkö ensin tulla huonompaan kuntoon jotta voi tulla parempaan kuntoon? Minulla ei ollut vastausta tähän kysymykseen.

Toukokuussa 2004 aloitin kirjeenvaihdon Michael Davisin kanssa. Michael on rakettialan tiedemies ja terveysalan tutkija. Hän lähetti minulle lisätietoa Borrelioosin vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä. Hän kirjoitti: "Lue näitä artikkeleita. Nämä hoidot eivät vahingoita Silveriä. Ja sitäpaitsi, en yritä myydä sinulle mitään."

Kiinnostuin asiasta, sillä narun pää oli jo tullut vastaan muiden hoitojen suhteen. Hoidot olivat myös vieneet perheemme taloudellisesti tiukoille emmekä voineet ajatellakaan kalliita vaihtoehtoisia hoitoja. Michael sanoi, että hoito maksaisi meille noin 500$ ja hän lainaa meille kaiken muun mitä tarvitsemme. Pyysin häntä kertomaan lisää. Hän sanoi borreliabakteerin olevan niin etevän, ettei sitä pysty tappamaan yhdellä hoidolla. Hän ehdotti, että tutustuisimme kolmeen eri asiaan: Rife-laitteisiin, otsonihoitoon ja kolloidihopeaveteen.

En ollut aiemmin kuullut otsonihoidosta, mutta tiesin otsonin olevan voimakkaan mikrobien tuhoajan. Olin kuullut Rife-laitteista ja kolloidihopeavedestä, mutta ne pelottivat minua. Meillä oli kotona laite joka valmistaa hopeavettä, mutta minun oli vaikea ymmärtää miten kontrolloida valmisteen voimakkuutta. Tiesin, että happi on hyväksi borrelioosissa, koska borreliabakteeri on anaerobinen bakteeri. Siksi borrelioosilääkärit suosittelevat ulkoilua. Ulkoilua, kun hädin tuskin jaksaa kävellä huoneen päästä päähän?

Niinpä ostimme höyryteltan joka maksoi alle 200$ (www.promolife.com). Teltan sisällä istutaan kaulasta alaspäin. Happea telttaan saadaan joko happipulloista tai laitteella joka valmistaa happea. Lisäksi tarvitaan laite otsonin valmistamiseen. Hyvän laitteen saa alle 50$ esim. http://www.ozone.enaly.com/EOZ-300Y.htm. Laitteita kannattaa olla kaksi. Happi johdetaan putken välityksellä otsonaattoriin. Hoito tuntuu miellyttävältä.

Aloitimme molemmat otsonihoidon heinäkuussa 2004. Otimme hoitoa päivittäin 20 minuutin ajan. Michael lainasi meille Rife-laitetta. Jo ensimmäisen hoidon ensimmäisten minuuttien aikana aloin tuntea pahoinvointia. Vaikka olin noin 3 metrin päässä laitteesta, tunsin frekvenssit. Michael oli laitteen vieressä eikä tuntenut mitään. Hän sanoi, ettei tunne mitään koska hän on terve. Otin laitteen mukanani kotiin lainaksi. Michaelin 80-vuotias isä laittaa Rife-laitteen päälle joka ilta ja antaa sen olla vieressään koko yön. Minun on vaikea ymmärtää miten se on mahdollista.

Kotona laitoin laitteen päälle höyryteltan takana Silverin ottaessa otsonihoitoaan (seinät eivät estä Rife-laitteita). Michael valmisti meille myös hopeavettä. Noin neljän päivän kuluttua Silver tuli luokseni ja sanoi: "Äiti, voisinko lähteä lenkille?" Lenkille - muistakaa että kyseessä on lapsi joka hetki sitten ei kyennyt liikkumaan kotonakaan. Sanoin: "Tietysti, mene vain". Silver lähti lenkille ja minä menin toiseen huoneeseen itkemään. Neljä päivää tämän jälkeen lähdin mieheni kanssa ulos - emme olleet käyneet ulkona aikoihin Silverin terveydentilan vuoksi. Kun tulimme kotiin noin 40 minuutin kuluttua, emme löytäneet Silveriä tavanomaiselta paikaltaan, vaan hän oli tietokoneella keskustelemassa ystäviensä kanssa. Hän ei ollut käyttänyt tietokonettaan 9 kuukauteen! Hän oli myös ollut aivan liian sairas, jotta olisi jaksanut keskustella ystäviensä kanssa.

Saimme tyttäremme takaisin noin kahden viikon kuluessa siitä, kun aloitimme hoidot."

Vastaa Viestiin