HAUSKA BORIS-TARINA

Borrelioosiin sairastuneiden henkilökohtaisia kokemuksia taudista ja sen hoidosta.

Valvojat: Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001

Vastaa Viestiin
Bb
Viestit: 1820
Liittynyt: Ma Tammi 26, 2009 23:13

HAUSKA BORIS-TARINA

Viesti Kirjoittaja Bb » Ti Tammi 27, 2009 21:46

Harvoin olen saanut hymyillä saatikka nauraa vuosien aikana tutkiessani borrelioosia tai lukiessani borrelioosiin sairastuneiden kertomuksia. Seuraava tarina oli sen vuoksi harvinaisuus. Siinä yksi mies kuvailee hauskasti mutta myös osuvasti kroonista borrelioosia sairastavan elämää ja hoitokokeiluja "Boriksen ja Burgdorferi-myrtin" tuhoamiseksi elimistöstään. Hänen mukaansa olennaista ei ole miten hän voi vaan miten hänen elimistössään asustavat ei-toivotut B-myrtit ja Borikset jälkeläisineen voivat. Valitettavasti ne voivat hyvin ja hän voi ja näyttää päivä päivältä enemmän ja enemmän myrkyllisten jätteiden kaatopaikalta. Hän kertoo myös hauskasti erilaisista bakteerien häätöyrityksistä. Tällä hetkellä hän käyttää Marshallin protokollaa (immuunijärjestelmän modulointia). Tähän hän päätyi koska edes borrelioosiin erikoistuneet lääkärit eivät osaa hoitaa tautia. Hänen mukaansa borrelioosi on siitä erikoinen tauti että käytti mitä hoitoa tahansa, aina voi ensin huonommin (Herxheimer) ennen kuin alkaa voida paremmin - näin sanotaan. Tässä taudissa vain näyttää olevan kokemuksen mukaan niin ettei koskaan voi paremmin. Ei siis ole ihme että olemme kaikki "tärähtäneitä", mutta ainahan on jäljellä toivo. Hän kertoo mahdollisesti kokeilevansa seuraavaksi arsenikkia - se kuulemma auttaa tavalla tai toisella!

"The real question is not how I am doing but how are my unwanted tenants the Burgdorferis-Myrtle and Boris-doing and their 11, 185,000 offspring. They are doing just fine. I am feeling, looking and smelling more and more like a toxic waste dump and landfill everyday. ---

I have tried killing them with antibiotics. They just sat there and thumbed their noses and almost died with laughter as the abx almost killed me-guzzling sherry the whole time. Cleocin and levaquin-oh horrors. Myrtle was furious that I have ruined her preserves and siked Boris on me, who needed no excuse. He just loves to beat up on me and did.

Then there are those who have tried magnesium. They spend long hours in the smallest room in their houses. There are those who have tried cooking the microscopic swine. Boiling them in their own juices and have gotten cooked themselves-at 20,000 clams a clip. There are those who have tried this or that nostrum and to little avail.

Finally we come to the Marshall Protocol.I have looked into it and have discovered its Achilles heel too. You see nobody can explain how the MP gets rid of the various extra cellular coccoid, cyst or bleb forms of the disease.

So guess what I am doing. You got it. The Marshall Protocol. If it does not work, we can at least chalk another one up to experience. After all even the LLMDs do not know much if anything about lyme disease. Nobody else does either.

I am of course feeling awful. But then this is the strangest disease. They keep telling me you have got to get worse before you get better. The only problem is that you never get better. No wonder we are all nuts. But one can hope. I may try arsenic next. That is sure to work, one way or the other. Cheeers? Cheers."

Vastaa Viestiin