BORRELIABAKTEERI/BIOLOGINEN SODANKÄYNTI

Valvojat: Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001

Vastaa Viestiin
Bb
Viestit: 1820
Liittynyt: Ma Tammi 26, 2009 23:13

BORRELIABAKTEERI/BIOLOGINEN SODANKÄYNTI

Viesti Kirjoittaja Bb » Su Helmi 15, 2009 13:21

Lähettäjä: Soijuv Lähetetty: 10.9.2007 13:39

Lymen tauti biologisen sodankäynnin välineenä

Elena Cook: lyhyt historiikki

Alkuperäinen englanninkielinen teksti: http://www.lyme-rage.info/bwsept06.html

(PS. Lämpimät kiitokset artikkelin kääntäjälle.)

Johdanto

Lymen tautia tutkivat tahot jakautuvat kahteen leiriin ? Yhdysvaltojen hallituksen tukemaan "Steeren leiriin", jonka mukaan tauti on harvoin tarttuva, helposti parannettavissa ja aiheuttaa harvoin kroonisia hermostollisia vaurioita, sekä "ILADS-leiriin", joka on taudista täysin eri mieltä. Steeren leiri on mutkien kautta sidoksissa USA:n biologiseen sodankäyntiin erikoistuneisiin laitoksiin, kuten myös vakuutusjätteihin ja muihin liike-elämän eturyhmiin, joilla on osansa pelissä. ILADS-lääkäreillä ei ole tällaisia yhteyksiä mutta heidän kantaansa tukevat sen sijaan kymmenet tuhannet potilaat.

Koska Steeren leiri on saanut valtavasti rahoitusta ja tukea liittovaltioiden eri järjestöiltä, sen kanta lymen tautiin on ollut hallitseva sekä USA:ssa että suuressa osassa koko maailmaa. Tästä on ollut seurauksena laaja-alaista kärsimystä. Alla on tiivistelmä sotilaallisesta näkökulmasta lymen taudin peittelyssä.

-----------------------------------------------------------------------------------

Massatartunta-aseet

Biologisten aseiden kehittäminen ei ole koskaan rajoittunut ainoastaan diktatuurihallintoihin tai "kieroihin" hallintojärjestelmiin. Toisen maailmansodan aikana USA, Iso-Britannia ja Kanada tekivät tiivistä yhteistyötä kehittääkseen agressiivisia biologisia aseita, ja tutkimus jatkui kylmän sodan aikana yleisesti hyväksyttynä toimintana USA:n tieteellisissä laitoksissa. Tämä toiminta kiellettiin vasta vuonna 1972 kansainvälisellä sopimuksella. Tähän mennessä esim. Marylandin laboratoriot Fort Detrickissä olivat tuottaneet miljoonia hyttysiä, punkkeja ja muita tartunnanlevittäjiä tarkoituksena levittää tappavia bakteereita. Gruinardin saari Skotlannin rannikon ulkopuolella julistettiin jälleen asuttavaksi vasta 1990, lähes 50 vuotta siitä, kun Iso-Britannia saastutti sen pernaruttokokeillaan.

Punkkeja, jotka kantavat lymen tautia, on tutkittu jo vuosikymmeniä biologisen sodankäynnin välineinä. Punkit kantavat myös muita tunnettuja biologisessa sodankäynnissä käytettyjä tauteja kuten jänisruttoa ja Q-kuumetta. Borrelia-bakteerisukua, joka kattaa borrelia burgdorferi lajiryhmän (joka aiheuttaa lymen tautia), tutkittiin Japanissa pahamaineisessa toisen maailmansodan biologisen sodankäynnin yksikkö 731:ssä, jossa tehtiin kauhistuttavia kokeita Manchurian vangeille, mukaan lukien elävien ihmisten leikkely. Yksikkö 731 käytti myös muita punkkien kantamia taudinaiheuttajia tutkimuksissaan.

Sodan jälkeen USA:n viranomaiset suojelivat näitä yksikkö 731:n teurastajia syytteeseenpanolta, koska he halusivat heidän asiantuntemuksensa kylmän sodan ajalta. USA:n hallitus suojeli ja värväsi myös Saksan kansallissosialistisia biologisten aseiden kehittäjiä huippusalaisen Operaatio Paperiliittimen (Operation Paperclip) suojissa.

Borrelioosin, tai borrelia-sukuun kuuluvan bakteeritaudin, oli toisen maailman sodan aikana pelätty aiheuttavan toisintokuumetta (relapsing fever), joka usein johti kuolemaan. Uusi sodanjälkeinen penisilliinin aikakausi tarkoitti, että monet bakteeritaudit olivat nyt helposti parannettavissa. Kuitenkin borreliabakteerit olivat tunnettuja kyvystään muuttaa muotoaan joutuessaan uhan alaiseksi (esim. altistuminen antibiooteille), Riisumalla ulkoisen seinänsä (mikä on penisilliinin ja vastaavien lääkkeiden kohteena) bakteerit pystyivät suojautumaan hyökkäykseltä ja säilymään elossa.

Lymen tauti ei yleensä ole tappava, ja toisinaan on väitetty, että se ei kiinnostaisi armeijaa, koska tarjolla on myös nopeasti tappavia taudinaiheuttajia - kuten isorokko ja rutto. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että "ei-tappavat" tai sellaiset biologiset aseet, jotka tekevät vastapuolen toimintakyvyttömäksi, ovat suuri osa biologisen sodankäynnin tutkimus- ja kehitystyötä, ja näin on ollut vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan osoitettiin suurta kiinnostusta maltankuumetta kohtaan, joka on kroonisesti invalidisoiva mutta ei yleensä tappava tauti. Sotilaalliset strategit ymmärtävät, että vihollissotilaiden tekeminen toimintakyvyttömiksi on toisinaan tehokkaampaa kuin heidän tappaminen, sillä uhrien hoitoon on käytettävä paljon voimavaroja. Siviiliväestön keskuuteen levitetty tehokas lamaannuttava ase voi tuhota valtion talouden ja perusrakenteet ilman että kukaan ampuu laukaustakaan. Ihmiset olisivat siinä tapauksessa joko liian sairaita tehdäkseen töitä tai eivät ehtisi muuta kuin hoitaa niitä, jotka olisivat sairaita.

EIS ja lymen taudin "löytäminen"

Lymen taudin nykyhistoria alkoi vuonna 1975, jolloin eräs äiti Old Lymen kaupungissa, Connecticutissa, teki ilmoituksen oudon, monitasoisen taudin puhkeamisesta. Old Lymen kaupunki sijaitsee suoraan vastapäätä Plum Island ?saarella sijaitsevaa biologisen sodankäynnin tutkimuslaboratoriota, jonne entisen oikeusvirkamiehen, John Loftusin, mukaan USA:han toisen maailmansodan jälkeen tuodut natsitiedemiehet saattoivat pudottaa koeluontoisesti "myrkky-punkkeja". Painotettakoon, että Loftusin maine täsmällisen, tinkimättömän tiedon kokoajana on vahva ? tarpeeksi vahva häpäisemään Itävallan entisen kanslerin ja YK:n pääjohtajanakin toimineen Kurt Waldheimin, jonka sota-aikaiset kansallissosialistiset yhteydet tulivat ilmi.

Vaikkakaan ei vielä tiedetä, tutkittiinko Plum Islandissa lymen tautia aiheuttavia borrelia-bakteereita, laboratorion johtajat myönsivät avoimesti Michael Carrollille, joka on vastikään kirjoittanut aiheesta kirjan, että laboratorioissa pidettiin "punkkiyhdyskuntia". Saarella tehtiin kokeita mm. "koviksi punkeiksi" kutsutuilla Amblyomma americanum ?punkeilla, jotka ovat tunnettuja borrelia burgdorferi ?bakteerin kantajia. Tätä punkkia ei katsota yleisimmäksi borrelia burgdorferi -bakteerin levittäjäksi mutta se ilmeisesti kantaa borrelia ionestari ? bakteeria, jonka uskotaan olevan lymen tautia muistuttavan sairauden aiheuttaja USA:n etelävaltioissa.

Carrollin kirja paljastaa tämän laboratorion käsitelleen eräitä maailman vaarallisimpia bakteereita välittämättä paljonkaan turvallisuudesta. Silminnäkijät ovat kuvanneet, kuinka tartunnan saaneita eläimiä pidettiin ulkoaitauksissa. Linnut, jotka pyrähtelivät aitauksissa, ovat voineet saada ja levittää tartuntaa kantavia punkkeja ympäri maailmaa.

Kun Polly Murray soitti kuuluisan puhelunsa Connecticutin osavaltion terveysministeriöön tehdäkseen ilmoituksen oudosta epidemiasta kaupungissaan sekä lasten että aikuisten keskuudessa, hän sai aluksi penseän vastaanoton. Kuitenkin muutaman viikon kuluttua hän sai yllättävän puhelun EIS:n (Epidemic Intelligence Service) tri David Snydmanilta, joka oli erittäin kiinnostunut epidemiasta. Hän pyysi myös kollegansa tri Allen Steeren mukaan tapaamaan Murrayta. Kun Polly Murray saapui sovitusti Yaleen, David Snydman olikin enää vain tarkkailijana paikalla. Allen Steere oli ottanut asian hoitaakseen ? ja hänen näkemyksensä tulivat muokkaamaan lääketieteellisen kannan lymen tautia kohtaan seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi, nykypäiviin saakka. Jotta ymmärtäisimme, miten suuri merkitys tällä oli, meidän on tutustuttava tarkemmin Epidemic Intelligence Serviceen, EIS:iin.

EIS on näennäissotilaallinen tartuntatauteihin erikoistuvien asiantuntijoiden eliittiyksikkö, joka perustettiin 50-luvulla kehittämään agressiivisia biologisen sodankäynnin välineitä. Vaikka tämä toiminta kiellettiin 70-luvulla, EIS:stä on yhä jäljellä osa, joka tutkii "esiin tulevia terveysuhkia" ? tämä on peiteilmaisu, joka kattaa yhtä aikaa sekä hyökkäykset biologisia aseita käyttäen että luonnon epidemiat. EIS:n koulutusohjelmasta valmistuneet lähetetään työskentelemään USA:n terveysjärjestelmän strategisesti tärkeillä paikoilla, heitä työskentelee liittovaltioiden terveysvirastojen, yliopistomaailman, teollisuuden ja tiedotusvälineiden johtopaikoilla. Järjestön vaikutus tuntuu myös ulkomailla, se kouluttaa virkamiehiä myös mm. Ison-Britannian, Ranskan, Alankomaiden julkisen terveydenhuollon virastoihin.

Itse asiassa hyvin suuri osa Steeren leiriin kuuluvista lyme-asiantuntijoista on yhteydessä EIS:iin. Koska EIS on pieni eliittiryhmä (esim. vuonna 2001 oli alle 2500 virkamiestä jäljellä), vaikuttaa aivan uskomattomalta, että niin moni tarttuvien tautien huippuasiantuntija USA:ssa omistaisi uransa taudille, joka on heidän itsensä mukaan "harvoin tarttuva ja helposti parannettavissa".

Muutaman vuoden kuluttua siitä, kun Steere "löysi" lymen taudin (ainutlaatuinen lyme-ihottuma ja tietyt tautiin liittyvät oireet oli jo tunnustettu Euroopassa lähes sata vuotta aikaisemmin), ilmoitettiin, että taudin aiheuttajabakteeri oli tunnistettu. Biologisen sodankäynnin tutkija, Willy Burgdorfer, löysi mikrobin sattumalta ja bakteeri nimettiin hänen mukaansa. Burgdorfer on taistellut borrelioosipotilaiden puolesta eikä hänen ole todettu tehneen mitään väärää. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että hän joutui tahattomasti keskelle tapahtumaketjua, joka ei ollut niin sattumanvarainen kuin ehkä vaikutti.

Burgdorfer oli sveitsiläinen tiedemies, jonka USA:n terveysviranomaiset ottivat palvelukseeensa 50-luvulla. Hänellä oli erittäin paljon kokemusta sekä punkeista että borreliabakteerista, mutta koska Yhdysvaltain hallitus ei ollut kiinnostunut rahoittamaan borreliabakteerin tutkimusta, Burdgdorfer siirtyi tutkimaan riketsiaa ja muita patogeenejä. Vuonna 1981 Rocky Mountain ?pilkkukuumetta itärannikkolla tutkiva työryhmä lähetti Burgdorferille erän punkkeja. Työryhmän johdossa oli Jorge Benach -niminen lääkäri. Myöhemmin Benach käytti suuren osan urastaan Steere-leirin lymetutkijana. Vuonna 2004 hän sai kolmen miljoonan dollarin apurahan biologisen sodankäynnin tutkimukseen.

Leikellessään joitain Benachin punkkeja, Burgdorfer havaitsi mikrofilarioita (filariamatojen toukkamuoto). Hän oli tutkinut toukkamuotoja aikaisemmin, mutta nämä näyttivät erilaisilta: ne olivat poikkeuksellisen suuria, niin suuria, että ne näki paljaalla silmällä. Hänen uteliaisuutensa heräsi luonnollisesti ja hän tutki useampia punkkeja. Yllätyksekseen hän löysi spiraalimuotoisia borreliabakteereita.

Bakteeria on viljeltävä, jotta se voidaan eristää tutkimusta varten, siten voidaan kehittää diagnostisia testejä, rokotteita ja parannuskeinoja. Borreliabakteeria on kuitenkin vaikea kasvattaa viljeltynä. "Onnelisen yhteensattuman" seurauksena eräs toinen tutkija oli juuri siirtynyt samaan laboratorioon Burgdorferin kanssa ja hän oli ollut mukana tekemässä läpimurtoa tällä alalla. Luonnollisesti Burgdorfer luovutti tartunnansaaneet punkit hänelle. Tuo tutkija oli nimeltään Alan Barbour, hän oli EIS:n virkamies kuten Steere ja Snydmankin. Barbour oli tutkinut aiemmin pernaruttoa, yhtä kauhistuttavimmista biologisessa sodankäynnissä käytettävistä aineista.

Lymen taudin toteamiseksi vielä nykyäänkin käytettävät verikokeet perustuvat Barbourin tutkimuksiin. Tämä on merkittävää, sillä lukuisat tutkimukset todistavat näiden kokeiden epäluotettavuuden. Silti näitä kokeita käytetään rutiininomaisesti poissulkemaan taudin mahdollisuus. Myös kaikki punkkien ja eläinten lymen tautiin liittyvä DNA-tutkimus perustuu loppujen lopuksi suoraan tai epäsuoraan Barbourin eristämien lajien geneettiseen profiiliin.

Barbourin löydöksen jälkeen alettiin pian edistää myös muita lymen tautia aiheuttavien bakteerien lajeja, erityisesti Euroopassa. Niiden luokittelu perustuu Barbourin löytämään organismiin ja ne on ryhmitelty borrelia burgdorferi sensu lato -nimiseen luokkaan (lyhyesti "Bbsl"). Kuitenkin USA:n eteläosista löydettiin myöhemmin borrelia-bakteereita, jotka eivät näytä lainkaan sopivan Barbourin Bbsl-luokkaan.

Bakteeri nimeltään borrelia ionestari on usein vaikea todeta lyme-verikokeilla, sitä ei löydetä DNA-kokeilla eikä se kasva Barbourin viljelmällä, jota käytetään maailmanlaajuisesti laboratoriokokeisiin. Mutta silti se näyttää aiheuttavan lymen taudin kaltaisen sairauden, jopa rengasihottuman (vaikkakaan sitä ei esiinny kaikilla), jonka katsotaan olevan tunnusomaista ainoastaan lymen taudille.

Vuonna 2005 Barbour, joka on käyttänyt suuren osan uraansa "vaikeasti saatavissa ja helposti parannettavissa olevan" lymen taudin tutkimiseen, pääsi johtamaan Kalifornian yliopiston Irvinessä sijaitsevaa upouutta biologisen sodankäynnin mega-laitosta. Myös Barbourin läheinen kollega Jonas Bunikis, joka on viime aikoina julkaissut artikkeleita lymen taudin diagnosoinnin rajoittamiseksi, siirtyi samaan laitokseen.

Taudin leviäminen ja sen peittely

80-luvun loppuun mennessä oli selvää, että lymen tauti levisi hallitsemattomasti. Tapauksia raportoitiin Amerikan, Euroopan ja Aasian laajuisesti. Liittovaltion terveysviranomaiset aloittivat suurimittaisia propagandatoimenpiteitä diagnoosien rajoittamiseksi ja epidemian "kurisssa pitämiseksi". NIH (The National Institute of Health ? "kansallinen terveysinstituutti") nimitti biologisen sodankäynnin asiantuntijan Edward McSweeganin "lymen ohjelma" ?virkamieheksi (Lyme Program officer). Hänen johdollaan taudin diagnoosia rajattiin niin, että suurin osa taudista kärsivistä jäi diagnoosin ulkopuolelle, erityisesti kroonista, neurologista borrelioosia sairastavat. McSweeganin seuraaja NIH:ssä, tri Bill Baker, joka on erikoistunut pernaruttoon, on jatkanut samoilla linjoilla.

CDC (The Center for Disease Control) on niin ikään USA:n liittovaltion elin, jolla on ollut suuri vaikutus lymen taudin määritykseen ja hoitoon. Sen vaikutus ulottuu ulkomaille asti; jopa Euroopan terveysviranomaiset ovat kehittäneet menettelytapoja, jotka pohjautuvat CDC:n suosituksiin. Kannattaa muistaa, että juuri CDC kouluttaa EIS:iä ja suuri osa CDC:n johtajista tulee juuri EIS:n parista. (...)

Vuonna 2001, kun tuhannet potilaat olivat tuoneet julki lyhyiden antibioottihoitojen (2-3 viikkoa) riittämättömyyden, NIH pyysi biologiseen sodankäyntiin erikoistunutta tutkijaa, Mark Klempneriä tutkimaan lymetartunnan kestoa. ILADS-lääkärit olivat todenneet, että potilaat, joita ei ollut hoidettu taudin alkuvaiheessa, tarvitsivat usein pitkiä, jopa monen vuoden antibioottikuureja. Klempner tuli kuitenkin siihen tulokseen, että lymetartunta ei ollut pitkäkestoinen. Vuonna 2003 Klempner nimitettiin uuden, Bostonin yliopiston kehittämän biologista sodankäyntiä tutkivan laitoksen johtoon. Pian sen jälkeen kävi ilmi, että laitoksesta oli vuotanut kuolettavaa jänisruttoa, ilman että siitä oli tehty virallista ilmoitusta.

Vuonna 2005 tämän artikkelin kirjoittaja löysi NIH:n nettisivuilta dokumentin, jossa lymen tauti listattiin yhdeksi mahdollisista bioterrorismissa käytettävistä välineistä, joita BSL-4:n huippu-turvallisuus -laboratorioissa tutkittiin. Pian dokumentin julkaisun jälkeen NIH ilmoitti, että he olivat tehneet "virheen" ja poistivat "lymen tauti" -sanat sivuilta. Kuitenkin näihin aikoihin CDC:n lähde vuoti samanlaista tietoa lehdistöön. Lisäksi monet muut tahot (the Science Coalition, Yalen yliopisto ja Amerikan Punainen Risti) mainitsevat myös nettisivuillaan (tätä artikkelia kirjoitettaessa), että lymen tautia on tutkittu biolologista sodankäyntiä varten tehdyissä tutkimuksissa. Onko mahdollista, että nämä kaikki suuret organisaatiot ovat myös sattumoisin tehneet saman "virheen"?

Vuonna 2004 lymen taudin kiellettiin olevan uhkana Yhdistyneessä kuningaskunnassa, maan parlamentille kerrottiin, että lymen tautia ei ollut tutkittu vuoden 1999 jälkeen. Tästä huolimatta maan virallinen delegaatio esitteli bioterrorismin ehkäisyä käsittelevässä kansainväisessä konferenssissa raportin, josta kävi ilmi, että lymen tautia tutkittiin Porton Downissa, brittiläisessä biologista sodankäyntiä tutkivassa laitoksessa. Iso-Britannian kuten monien muidenkin Euroopan maiden kanta lymen tautiin pohjaa EUCALB-nimiseen elimeen, joka noudattaa "Steeren leirin" kantaa. Myös NATO on ollut mukana "harmonisoimassa" eurooppalaista lyme-diagnostiikkaa Steeren mallin mukaiseksi.

Lahjakas pöpö

Lyme-bakteereita on vaikea löytää rutiinikokeilla, ne voivat esiintyä lukemattomissa eri muodoissa ja niiden aiheuttamat oireet voivat jäljitellä satoja eri tauteja, mikä johtaa lääkäreitä helposti harhaan. Ne osaavat myös piiloutua immuunijärjestelmältä tai antibioottihoidolta. Näistä syistä borreliabakteerit olisivatkin houkutteleva valinta biologisena aseena. Bakteerien kyky esiintyä "suurena imitaattorina" tarkoittaa myös sitä, että tartunta voitaisiin helposti tulkita joksikin muuksi, luonnollisesti esiintyväksi taudiksi kuten autismi, MS, lupus ja krooninen väsymysoireyhtymä. Se että borreliabakteerit kykenevät vaihtamaan ulkopinnan valkuaisaineitaan, mikä saattaa myös vaihdella lajista toiseen, tekee tehokkaan rokotteen kehittämisen erittäin vaikeaksi. (Steeren leirin Glaxo Smithklinen kanssa kehittelemä rokote vedettiin muutama vuosi sitten markkinoilta yhteiskanne-oikeusjuttujen saattelemana) Toisaalta tartunnan saaneet eivät saisi välittömästi vakavia oireita, jolloin bakteereja biologisena aseena käyttänyt osapuoli voisi rauhassa vetäytyä näyttämöltä. Tartunnan saaneet eivät myöskään heti tajuaisi sairastuneensa eivätkä voisi ajoissa hakea hoitoa. Usein taudin alkuvaiheessa ei esiinnyt ihottumaa, vaan vain epämääräisiä flunssan oireita tai muita oireita, joihin yleislääkäri tai edes potilas ei välttämättä kiinnitä erityistä huomiota.

(?)

Vuonna 1999 lyme-potilaiden asiaa ajava Pat Smith vieraili Marylandissa armeijan tukikohdassa, joka oli ennen toiminut biologista sotaa varten perustettuna koekenttänä. Yllätyksekseen Pat Smith sai tietää, että USA:n puolustusministeriö on kehittänyt satelliittiin yhteydessä olevan järjestelmän, jonka avulla sotilaat voivat saada kypäränsä visiirissä olevasta näytöstä reaaliajassa tietoja borrelia-bakteereja kantavien punkkien määrästä missä päin maailmaa tahansa. Yksikköjen komentajilla on mahdollisuus päivittää tietokantaa huipputasoa olevilla kannettavilla laitteilla, joiden avulla voidaan testata, löytyykö borrelia-bakteerin DNA:ta sotilaista, joita punkki on purrut. Tällaisen huipputeknologian käyttö vaikuttaa vähintäänkin oudolta, jos oletetaan, että lymen tauti on "vaikeasti saatavissa ja helposti parannettavissa"!

Se, että sama punkki voi kantaa useita eri taudinaiheuttajia (esim. babesiaa, bartonellaa, mykoplasmaa, erikliaa, mikrofilariaa, aivokuumeviruksia), tekee lymen taudin monimutkaiseksi. USA:n biologisen sodankäynnin asiantuntijat ovat tutkineet myös näitä muita taudinaiheuttajia.

Voidaan ajatella, että osalle näistä asiantuntijoista on myönnetty biologiseen sodankäyntiin liittyviä apurahoja vain sen vuoksi, että he ovat tarttuvien tautien asiantuntijoita, mikä tietysti vaikuttaa ihan luonnolliselta etenkin kun biologiseen sodankäyntiin varatut tutkimusbudjetit ovat paisuneet valtavasti vuoden 2001 pernaruttohyökkäysten seurauksena - tällaisiin projekteihin tarvitaan paljon henkilökuntaa.

Kuitenkin tuntuisi siltä, että sellaiset tutkijat, jotka ovat käyttäneet suuren osan urastaan "vaikeasti saatavissa olevan ja helposti parannettavan" taudin tutkimiseen, eivät olisi ensimmäisiä, joille tarjotaan apurahaa ellei tällä "helposti parannettavalla" taudilla olisi jotain yhteyttä biologiseen sodankäyntiin. Toisaalta, vaikkakin jotkut tarttuvien tautien asiantuntijat alkoivat tutkia biologisessa sodankäynnissä käytettäviä organismeja vasta vuoden 2001 jälkeen, Steeren leirin asiantuntijat tutkivat niitä jo ehkä aikaisemmin. Esimerkiksi Klempner tutki jersinian vahingollisuutta (Yersinia pestis), ruton aiheuttajaa, yli 20 vuotta sitten. Barbour puolestaan tutki pernaruttoa 70-luvulla.

Persianlahden sodan jälkeen UNSCOM, YK:n erityistoimikunta laati listan mikrobeista, joita oli tarkkailtava Irakissa. Tältä listalta löytyät borreliabakteerit, erityisesti borrelia burgdorferi. UNSCOM lisäsi tarkkailtavien organismien listaan myös eriklian ja babesian, joita myös usein löytyy punkeista borreliabakteerin lisäksi ja aiheuttavat rinnaikkaissairauksia tartunnan saaneille.

YK:n listalla on muitakin organismeja, joita ihmiset eivät yhdistä biologiseen sodankäyntiin, ja voidaan siis väittää, että YK teki varmuuden vuoksi erityisen laajan listan. Mutta vaikka borreliabakteereita ei olisikaan ollut Irakissa aikaisemmin, niitä on siellä kyllä nykyään: USA:n armeijan käsikirjoissa kehoitetaan sotilaita suojautumaan sairaudelta. Mikäli meidän tulisi uskoa perinteinen steereläinen selitys lymen taudin leviämiselle: että se on luonnollinen seuraus peurakannan kasvusta, uudelleen metsittämisestä, muuttamisesta esikaupunkeihin tuoden ihmiset lähelle metsiä?, tällöin lymen taudin esiintyminen Irakin pölyisillä hiekkadyyneillä vaikuttaa järjettömältä.

Entäpä vastapäiseen leiriin kuuluvat, ILADSin kantaa seuraavat lääkärit? Näitä lääkäreitä ja tutkijoita vainotaan enenevässä määrin ja heitä kohtaan esitetään valheellisia syytöksiä. Artikkelia kirjoittaessani, lastenlääkäri Charles Ray Jones, jota tuhannet vanhemmat ovat kiittäneet lastensa auttamisesta, on syyttessä virkavirheestä.. Muutama vuosi sitten tri Lida Mattman, tutkija joka oli ehdolla jopa Nobelin palkinnon saajaksi ja joka tutki borreliabakteeria, määrättiin lopettamaan tutkimukset ja hänet haettiin laboratoriostaan käsiraudoissa. Kymmenet lääkärit, jotka ovat hoitaneet lymen tautia menestyksekkäästi kliiniseen diagnoosiin pohjautuen sen sijaan, että luottaisivat verikokeisiin tai antibioottihoitojen tiettyyn standardikestoon, ovat joutuneet lopettamaan. ILADSin puheenjohtaja, tri Raymond Stricker on kertonut lehdistölle, että uskoo lymen taudin olevan biologinen ase.

Yhteenveto

Lymen tauti on kiihkeän väittelyn alainen: "Steeren leiri" väittää, että kyseessä on helposti parannettavissa oleva vaiva, kun taas ILADSin leiri on sitä mieltä, että lymen tauti on vakavasti invalidisoiva, monioireinen neurologinen sairaus.

Ei voi olla pelkkää sattumaa, että niin moni Steeren leiriin kuuluvista tutkijoista on toiminut aikaisemmin EIS:ssä (Epidemic Intelligence Service) ja/tai tehnyt tutkimusta biologista sodankäyntiä varten. Kaksi tiedemiestä, Barbour ja Klempner, joilla on ollut keskeinen rooli "lyme-tarinassa" on nimitetty 9-11 -terrori-iskun jälkeen johtamaan uusia biologisia aseita tutkivia huippulaboratorioita, joissa työskentelee myös muita "steereläisiä" kollegoja. On myös muita tutkijoita, joille on myönnetty suuria apurahoja biologisen sodankäynnin tutkimuksiin.

USA ja jotkin muut USA:n NATO-liittolaiset ovat jo pitkään tehneet kokeita kehittääkseen biologisia massatuho- tai massalamautusaseita. Borreliabakteereita on tutkittu jo vuosikymmeniä taudinlevittäjinä biologisessa sodankäynnissä. Viimeaikaiset paljastukset Plum Islandin tutkimuslaboratoriosta, joka sijaitsee Lymen kaupungin läheisyydessä Connecticutissa, ovat huolestuttavia. Ns. "ei-kuolettavien aseiden" kehittely on ollut merkittävä osa biologisen sodankäynnin tutkimuksesta jo vuosikymmeniä.

Se, että USA:n kansallinen terveysinstituutti (America's National Institute of Health) julkaisi nettisivuillaan dokumentin, jossa lyme listattiin yhdeksi bioterrorismin tutkimuskohteista, ja väitti jälkeenpäin, että se olikin "virhe", juuri samoihin aikoihin, kun CDC:n lähde vuoti vastaavan tiedon lehdistöön, saa epäilykset vahvistumaan entisestään. Ison-Britannian delegaatio paljasti eräässä kansainvälisessä konferenssissa, että maassa tutkitaan intensiivisesti lymen tautia ja muita punkkien levittämiä tauteja Porton Downissa sijaitsevassa biologisen sodankäynnin laboratoriossa.

Lyme on valittu ns. "vartiomies-organismiksi ("sentinel-organism") tri JJ Dunnin vuonna 2003 kehittämässä menetelmässä biologisten aseiden havaitsemiseksi. YK on seurannut borrelian kaikkia lajeja Irakissa Persianlahden sodan jälkeen. Irakissa komennuksella olevien amerikkalaissotilaiden on kehoitettu suojautumaan taudilta.

On mahdollista tarkastella lymen taudin modernia historiaa tapahtumaketjuna, jossa EIS:n jäsenillä on keskeinen sija. Se, että lymen tautia aiheuttavia borreliabakteereita on löydetty useita eri lajeja, jotka ovat geneettisesti hyvinkin erilaisia Barbourin viljelemästä borrelia burgdorferi-ryhmästä, herättää kysymään, olivatko Bbsl-organismit, jotka Barbour toi julkisuuteen lainkaan ainoat merkitykselliset borreliabakteerin muodot. Barbourin, Steeren jne. kantaan perustuva testaus ja taudinmääritys, jota myös USA:n kansalliset terveysjärjestöt (mm. CDC ja NIH) noudattavat, ajaa suunnattoman määrän lymen taudista kärsiviä ihmisiä lääkärikierteeseen ilman, että he saavat hoitoa tai tunnustusta kärsimälleen sairaudelle. Kärsimyksen määrä saattaa olla käsittämätön.

Vastaa Viestiin