Kirjoittaja gregus » Ma Loka 17, 2016 20:26
Moikka vaan kaikille foorumilla!
Täällä on tullut viime kuukausien aikana aika paljon selattua, ja olen tosi kiitollinen kaikesta tiedosta mitä olen saanut. Kuten moni muukin on aiemmin harmitellut, positiiviset borrelioositarinat ovat täällä melko vähissä (poislukien tapma), joten ajattelin, että kenties omastani voisi muodostua sellainen.
Olen parikymppinen opiskelija Etelä-Suomesta. Kohta kolmen kuukauden ajan olen kärsinyt erinäisistä neurologisista, fyysisistä ja psyykkisistä oireista. Ikävimpänä ehkäpä juuri tuo "aivosumu", joka mielestäni kuvaa tilaa aika osuvasti. Oireet ovat voimakkuudeltaan vähän vaihdelleet, mutta useimpiin täällä lukemieni kertomusten henkilöihin verrattuna olen kaiken kaikkiaan vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa.
Eli epäilty "kroonistunut" borrelioosi kyseessä. Alkuperäisen, dokumentoidun tartunnan sain syksyllä 2015. Tuolloin ER-ihottuma ehti kasvaa muutaman viikon pohkeessa, ennen kuin tajusin hakeutua lääkärille. Oireita ei lieviä polvikipuja lukuunottamatta ollut. Lääkärillä otettiin verikokeet ja aloitin kahden viikon amoksisilliinihoidon. Labroista paljastuivat kohonneet LG-M ja LG-G arvot ja polvikivut katosivat kuurin myötä. Seuraavat 10kk olivatkin vielä pääpiirteittäin tervettä aikaa, mitä nyt yhden mykoplasman välissä sairastin.
Heinä/elokuun vaihteessa aloin taas oireilemaan. Aivosumu iski päälle, energia oli täysin hukassa, fyysinen kestävyys romahti (harrastan paljon urheilua) ja fiilikset menivät melko alas. Vähän ajan kuluttua tutut polvikivut astuivat mukaan kuvioihin. Minulta puuttui energia, osittain kyky ja jopa kiinnostus asioihin jotka vielä vähän aikaisemmin olivat täyttäneet elämäni. Olo oli kyllä suoraan sanottuna ahdistunut. Kävin parin viikon jälkeen ensimmäisen kerran lääkärillä, joka testautti kaikki perusjutut, vain huomatakseen, että kaikki näytti olevan kunnossa. Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt lukea aika paljon borrelioosista ja mahdollisista puutteista sen nykyisessä hoidossa. Minut testattiin kaksiportaisella menetelmällä, jossa ensimmäinen oli positiivinen ja toinen negatiivinen. Lisäksi testattiin vasta-aineet, jotka olivat yli viitearvojen, mutta kuitenkin "loogisesti laskeneet vuodentakaisesta", joten hoito oli kuulemma selvästi onnistunut. Lääkärini oli kuitenkin keskivertoa fiksumpi, ja määräsi kaiken varalta muutaman viikon Doxisykliini kuurin, sillä oireeni sopivat infektioon. Teetätin lisäksi yksityisellä laboratoriolla Lyme Elispot -testin, joka näytti vielä kahden viikon antibioottien jälkeen positiivista. Doxi-kuurin loppumisesta on sen verran vähän aikaa, etten osaa sanoa onko sillä ollut vaikutusta. En omaa alan yliopistokoulutusta, mutta kaiken sen perusteella, mitä viime kuukausien aikana olen ehtinyt lukea, borrelioosi vaikuttaa todennäköisimmältä syyltä oireisiini.
Nyt tilanne on se, että olen saanut ajan Saksaan BCA-klinikalle, ja suunnitelmien mukaan IV-antibioottihoito alkaa marraskuun alussa. Saa nähdä mistä saan täydennettyä antibioottivarastojani sen jälkeen. Edessä on todennäköisesti pitkä tie, mutta sen verran kaipaan tuota "entistä" elämääni, että kyllä tästä noustaan.
Ajattelin kirjoitella tänne kun tapahtuu jotain kertomisen arvoista. Siihen asti, tsemppiä ja jaksamista kaikille!
Lopuksi vielä tilanteeseen sopiva lainaus yhdeltä RU-kurssini kouluttajalta:
"Joskus elämässä tulee paskaa. Se paska täytyy vain syödä."