Luontaishoito BCA-klinikan johdolla etenee omaa tahtiaan. Olo vaihtelee edelleen eikä ole vielä kovin paljon selkeitä muutoksia osoitettavissa. Se nyt ei ole kovinkaan kummallista kun huomioi, että lähtökohtaisesti luontaishoito kestää 12-18 kuukautta. Yksilöllistä on hoidon kesto ja tuloksetkin varmasti, aivan kuten antibioottihoidossakin.
Luontaishoitoni on kohdistettu erityisesti krooniseen Lymen tautiin, bartonellaan, babesiaan ja keuhkoklamydiaan. Lisäravinteet kuuluvat varsinaisten (luontais)lääkeaineiden oheen. Runsaasta veden juomisesta on huolehdittava päivittäin elimistön puhdistumisenkin takia. Lisäksi pyrin käymään infrapuna- ja tavallisessa saunassa (bakteerit eivät pidä lämmöstä minkä lisäksi saunonta "detoxaa"), syömään sopivan terveellisesti ja lepäämään riittävästi. Raportoin lääkärilleni noin kuukauden välein miten vointi on kehittynyt.
Naturopaattisen hoidon aluksi koin selvää paranemista esim. yleisessä jaksamisessa, sillä päiväunet jäivät pian hoidon aloittamisen jälkeen pois, mieli oli virkeä ja aloin haikailla työelämää. Vain alaselkäkipu vaivasi tuolloin jonkin verran. Noin kuukauden hoidon aloittamisen jälkeen aloin ruokailun jälkeen kokea rajuja kipuja, jotka muistuttivat sappikivistä kärsivien kipukohtauksia. Niitä helpotti ns. sappiruokavalio, mutta kokonaan se ei kipuja poistanut. Paino putosi 8-10 kiloa 6 viikossa, koska en uskaltanut kipujen pelossa syödä kuin hyvin rajoitetusti rasvattomia ja helposti sulavia ruoka-aineita.
Terveyskeskuksesta määrättiin jättiannostus happosalpaajaa, koska "sinulla on närästys, et vain tiedä miten se ilmenee, kyllä se voi tuollaistakin olla". No jaa, ei siitä apua ollut. Olin varma, että koska refluksia ei ole eikä mitään poltetta rintalastassa, kyse ei ole happovaivasta, josta minulla on kokemusta raskauksien ajalta. Itse asiassa nämä mysteerivatsakivut kivut loppuivat, kun lopetin happosalpaajat ja aloitin erittäin laadukkaiden maitohappobakteerien (sis. 10 erilaista mhb-kantaa) sekä ruoansulatusentsyymien ja suolahappotuotannon l i s ä ä j ä n käytön. Saksalainen lääkäri totesi, että kyseessä on todennäköisesti kipu, joka aiheutuu borrelian häiritessä kahta suurta hermoa, kuulemma sitä tapahtuu usein hoidon yhteydessä. Sain ohjeita mitä luontaislääkettä voin halutessani kokeilla kipujen helpottamiseen.
Makuaistini katosi noin kuukauden luontaishoidon jälkeen. En tiedä oliko kyseessä borrelian aiheuttama oire vai hoidon aiheuttama muutos. Borrelia voi viedä vaikka kaikki aistit. Epäilen kuitenkin, että tällä kertaa kyseessä olisi näistä luontaislääkeaineista yksi, jolla tunnetaan myös tällainen seuraus. Päätin ottaa tilanteesta hyödyn irti: kun mikään ei maistu miltään on helpompi pudottaa painoa, kun ruoka ei tuota mielihyvää. Minulla on runsaasti pudotettavia kiloja, joten tämähän on oikeastaan siunaus

Ja jos kyseessä on lääkeaineen sivuvaikutus, voin saada makuaistin takaisin, kun lopetan tämän luontaishoidon. Makuaisti on kuitenkin nyt useamman kuukauden jälkeen pääosin jo palannutkin takaisin.
Toinen jalkaholvini kipeytyi joulukuun 2012 alussa. Se oli niin kipeä, että en juuri kävelemään päässyt. Arvelin syyksi painonmuutosta, olinhan laihtunut. Mutta mistä syystä kipeytyi vain toinen jalka? Vastaavan oireen olen kokenut aiemminkin. En mennyt lääkäriin, sillä arvelin syyksi taudin aktivoitumista hoidon seurauksena ja että tuska menisi ohi kuten muutkin oireet aina. Ja niinhän se runsaan kuukauden kuluttua ohi menikin.
Samoihin aikoihin jalkaholvioireen kanssa ilmeni myös psyykkinen oire, jonka katson olevan myös bartonellan ja/tai borrelioosin aktivoitumista. Vailla mitään erityistä syytä iski ajoittain valtava viha ja suorastaan mustanpuhuva raivokkuus. Tuonkin kaiken kattavan aggressiivisuusoireen muistan vuosien varrelta, joskaan silloin en ole tiennyt mistä se johtuu. Tämän "raivotaudin" erottaa normaalista ärtymyksestä sen voimakkuudesta. Normaalista, terveen ihmisen ärtymyksestä sen erottaa myös sen liittymättömyys yhtään mihinkään.
Jos olisin lähtenyt hakemaan tähän oireeseen apua terveydenhuollon puolelta oletan, että tulos olisi ollut: "Krooninen sairastaminen ja kipuilu aiheuttaa masennusta, jota et tunnista ja tässä on sen seuraus". Tuon olen jo kerran kuullutkin, joten osaan sitä arvella. Apua tarjottaisiin todennäköisesti masennus- ja/tai ahdistuneisuuslääkityksestä ellei peräti psykoosia pöydälle heitettäisi. Toisaalta, kyllähän tuo oireiluni juuri kyseiseen suuntaan viittaa. Sitä itsekin esittäisin, jos en miettisi kokonaiskuvaa.
Ahdistuneisuus voi toki vaivata tällaisessa elämäntilanteessa, mutta onko se syy vai seuraus ja mistä se on seuraus: elämäntilanteesta vai infektioista vai mahdollisesti molemmista? Mielestäni edellä mainitulla psykiatristyyppisellä oireilulla ei ole kohdallani mitään tekemistä masennuksen kanssa. Näin tarmokkaan ja iloisen ihmisen kohdalla (ei, minulla ei todellakaan ole vaikeuksia kokea onnistumisen tunteita ja tyytyväisyyttä itseeni

) siitä ei ole kyse. Jaksan sairastamisestanikin kiskoa huumoria irti ja elämä jaksaa kiinnostaa ja innostaa. Minulla on myös kunnon turvaverkko elämässä ja talouteni ei ole vain omassa varassani. Miksi masentuisin? Ja miksi tämä krooninen sairastamiseni ja kipuiluni aiheuttaisi vain noin 1-2 vkon ajan kerrallaan "raivoa", joka vailla lääkitystä haihtuu tiehensä, vaikka sairastaminen ja kipu jatkuu? Tämäkin oire on nimittäin aina häipynyt ja sen jälkeen olen oma itseni ja reaktiot ovat mittasuhteissa tapahtumiin. Näin kävi tälläkin kertaa. Saksalaisen lääkärini näkemys oli, että kyseessä olisi ollut bartonelloosi, joka reagoi, kun luontaishoitoon kuuluvien aineiden pitoisuus oli noussut elimistössä hoitavalle tasolle.
Kuinkahan paljon on ihmisiä psykiatrisella osastolla, joita vaivaakin joku infektiosairaus? Tästähän on nyt alettu tehdä tutkimusta Suomessakin, siis infektioiden ja mielenterveyshäiriöiden yhteydestä. Mitä enemmän koen näitä erilaisia oireiluja, sitä enemmän tulee mieleen miten paljon Lymen&oheisinfektioiden kohdalla onkaan virhediagnooseja ja sitä myöten vääriä lääkityksiä ja turhaa inhimillistä kärsimystä. HUOM! En missään tapauksessa kehota ketään "odottelemaan ja katsomaan", jos tulee psykiatrista oireilua. Kaikki ei ole borrelioosia ja lääkkeistäkin voi olla niin oireenmukaista kuin todellistakin apua!
Maksa-arvot, jotka on kontrolloitu muista syistä kolme kertaa, ovat olleet normaalit elleivät suorastaan alhaiset. Näin ollen esim. reumapoliklinikan enteilemä visio ("ei missään tapauksessa mitään luontaislääkkeitä, meillä oli täällä 1980-luvulla nainen, joka käytti niitä ja joutui maksansiirtojonoon, niin siinä sitten käy") ei ole toteutunut ainakaan näillä luontaislääkkeillä. BCA-klinikan noin 2000 luontaishoitopotilaan joukosta yksi on saanut maksa-arvojen nousua luontaishoidolla, joka tosin sekin voi johtua ns. Lyme-hepatiitista.
Valitettavaa on, että vaikka minulle ei ole tarjolla tehoavaa hoitoa Suomesta diagnoosin puuttuessa ja oireilun jatkuessa, ja vaikka suomalainen lääketiede ei hyväksy pitkiä antibioottikuureja borrelioosiin, luontaishoidosta terveydenhuollossa kertominen on erittäin riskaabelia. Sen jälkeen potilasta saatetaan pitää uskomushoitoihin luottavana hörhönä, jolla oloon (niin sairauteen kuin terveyteen) vaikuttaa lähinnä kuvitelmat "jonkin" vaikutuksista elimistössä. Luulisi hoitavan tahon ilahtuvan, että en halua niitä "arveluttavia" ab-hoitoja, joiden "tehosta ja sivuvaikutuksista" ei ole takeita vaan yritän toipua sen sijaan lisäravintein ja tutkitusti hyvin siedetyin luontaishoidoin?
Tällä hoidollani myös kuormitan terveydenhuoltojärjestelmäämme vähän (ja toivottavasti jatkossa vielä vähemmän, jos tämä tehoaa) ja kustannan koko homman omasta pussistani. Suomalainen terveydenhuolto ja sen lääkärikunta on kyllä kohdallani yrittänyt ja tehnyt sen, mitä osaa, ymmärtää ja pystyy, ei ole juurikaan valittamista. Asiat nyt ovat kuten ovat, ja näiden tautien diagnosoinnista ja hoitolinjoista ollaan kovasti eri mieltä niin meillä kuin maailmalla. Kukaan ei voi sadan prosentin varmuudella sanoa mikä tähän borre-riiviöön tehoaa. Pikemminkin tuntuu ainoastaan siltä, että se taho, joka sen "täysin varman tiedon" väittää omaavansa, on varmuudella väärässä

Selkeimpänä negatiivisena seurauksena tästä hoidosta voisin siis mainita makuaistin katoamisen. Toinen ei niin miellyttävä asia on rahan kuluminen. Sitä palaa jatkuvasti näihin (luontais)lääkkeisiin eivätkä (Saksan) kontrolliverikokeetkaan ilmaisia ole. Tosin jälleen on huomioitava se, että johonkin se raha menee joka tapauksessa ja tästä on sentään toiveita, että pääsen sellaiseen kuntoon, että voin palata takaisin työelämään. Mikään hoito ja lääkitys ei missään ole ilmaista, oli se kotimaista tai ulkomaista, yleistä tai yksityistä.
Hienoinen riesa on myös näiden otettavien kapseleiden suuri päivittäinen määrä. Sen toivon kohtapuolin vähenevän, sillä lisäravinteita voitaneen pitkässä juoksussa hieman vähentää vitamiini- ja kivennäisainetasojen korjaantumisen ja ruokavalion myötä. Viime aikoina myös ns. "herxit" eli Jarisch-Herxheimer -reaktiot ovat voimistuneet, tai sellaisiksi ne olen tulkinnut. Tuntuu, että mikä bakteeri/sairaus minua vaivaakin, se on nyt aktivoitunut ja iskenyt kiinni erityisesti selkärankaan. MRI-kuvissakin näkyi hieman muutoksia. No, olen kyllä myös liikaa istunut ja ollut liikkumatta, ja osa noista kuvissa näkyneistä muutoksista voi olla ihan ikääntymiseen liittyviä. Toisaalta olen myös elämäni varrella loukannut lantion ja selän pariin otteeseen. Olen havainnut, että borrelioosi puskee usein näkyviin ns. heikosta kohdasta, johon on jossain vaiheessa tullut aiempi muu vaurio. Samoin borrelioosin kukoistuskausi alkaa usein ajallisesti pian sen jälkeen, kun elimistö on ylikuormittunut stressin tai jonkin traumaattisen kokemuksen myötä.
Lähetin ensimmäiset kontrolliverikokeet BCA:han tammikuussa 2013. Ensimmäisen kerran testit sieltä olivat selkeästi positiiviset borrelioosin osalta. Olen yllättynyt, että hoidolla on ollut näinkin nopeita vaikutuksia. Myös CD57 -arvoni, jolla klinikka seuraa immuunipuolustuksen tasoa, oli noussut=parantunut. Keuhkoklamydia on aktivoitunut entisestään, mikä voi selittää rintakehän kiputilojani.
Välillä mietin onko luvassa "suo siellä, vetelä täällä" -tilanne. Eli kun immuunipuolustus aktivoituu, se hyökkääkin myös omia kudoksiani vastaan? Jos se ei "löydäkään" näitä ovelasti piiloutuvia bakteereita? Riittävätkö luontaishoidot tai mikään lääkitys estämään immuunipuolustuksen kääntymisen omia kudoksia vastaan? Onko seuraus tästäkin hyvästä yrityksestä autoimmuunitauti? No, sen näkee sitten.