Pauliina Hartialan väitös borrelioosista 2009. Tutkimuksissa todettiin borreliabakteerin pakenevan immuunipuolustusta useilla eri tavoilla.
TIIVISTELMÄ
Pauliina Hartiala
Borrelia ja immuuniväistö ? erityistarkastelussa neutrofiilien ja dendriittisolujen CD38-välitteinen kemotaksis
Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia, Turun Yliopisto ja Turku
Postgraduate School of Biomedical Sciences ?tutkijakoulu, Turku
Annales Universitatis Turkuensis
Turku, Finland
Lymen borrelioosi on punkkien (puutiaisten) levittämä tauti, jonka aiheuttaa Borrelia burgdorferi sensu lato bakteeri.
Suomessa noin 3000-5000 ihmistä sairastuu tähän tautiin vuosittain. Infektiokohdan ihossa luonnollisen puolustusjärjestelmän komponentit, mm.
komplementtijärjestelmä, neutrofiiliset valkosolut, dendriittisolut sekä makrofagit, kohtaavat ensimmäisenä ihoon tunkeutuneet taudinaiheuttajat.
Tärkeitä luonnollisen puolustusjärjestelmän
puolustuskeinoja ovat
solujen hakeutuminen (kemotaksis) infektiopaikalle, komplementtijärjestelmän
aktivoituminen ja taudinaiheuttajien tappaminen solusyönnin (fagosytoosi) ja komplementin avulla.
Dendriittisolut fagosytoivat taudinaiheuttajia ja kulkeutuvat läheisiin imusolmukkeisiin (migraatio), jossa ne esittelevät taudinaiheuttajat lymfosyyteille ja stimuloivat hankinnaisen immuunivasteen käynnistymisen. Lymen borrelioosissa ensivaiheen
puolustusreaktiot ovat poikkeuksellisen heikkoja, mistä kertoo taudin ensioireen, erythema migrans?ihottuman, vaimeus verrattuna muiden bakteerien aiheuttamiin ihotulehduksiin.
Tauti voi rajoittua ihoon ja rauhoittua jopa ilman hoitoa, mutta toistaiseksi tuntemattomasta syystä osalla potilaista bakteeri väistää immuunipuolustuksen hyökkäyksen ja leviää useisiin eri
elimiin aiheuttaen mitä moninaisimpia oireita viikkoja tai kuukausia ensi-infektion jälkeen.Tämä tutkimus tähtäsi borrelian käyttämien immuuniväistökeinojen selvittämiseen komplementtijärjestelmän, neutrofiilien ja dendriittisolujen osalta.
Tutkimuksessa havaittiin, että B. burgdorferi pystyy estämään neutrofiilisten valkosolujen kemotaksiksen n-formyl-methyl-leucyl-phenylalanine (fMLP) nimistä molekyyliä kohtaan.
fMLP on yksi voimakkaimmista neutrofiilien kemotaksista aiheuttavista aineista.
Lisäksi B.burgdorferin pintaproteiini OspB:n todettiin estävän neutrofiilien fagosytoosia sekä komplementtijärjestelmän aktivaatiota ja tappavaa vaikutusta matalassa komplementtipitoisuudessa.
Ihmiselimistössä matala komplementtipitoisuus on mm. nivelissä ja keskushermostossa.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että B. burgdorferi ei stimuloi CD38 molekyylin ilmaantumista dendriittisolujen pinnalle. Tämä johtaa puutteelliseen migraation CCL19 ja CCL21 kemokiineja kohtaan in vitro.
Dendriittisolujen migraatiota tutkittiin myös hiirikokeessa, jossa Suomessa esiintyvä borrelialaji B. garinii sai aikaan puolet pienemmän
dendriittisolujen migraation imusolmukkeisiin kuin Escherichia coli bakteeri.
Puutteellisen CD38-ekspression osoitettiin johtuvan alentuneesta signalointiaktiivisuudesta p38 mitogenactivated-
protein-kinase (p38) ?signalointireitissä. Puutteellinen CD38-ekspressio todettiin myös neutrofiileissä B. burgdorferi- ja B. garinii-stimulaation jälkeen.
Tutkimuksessa onnistuttiin selvittämään useita B. burgdorferi-bakteerin käyttämiä immuuniväistökeinoja. Jatkotutkimuksia vielä selvittämättömien immuuniväistökeinojen löytämiseksi tarvitaan yhä, koska taudin patogeneesin ymmärtäminen on välttämätöntä hoitojen
oikean kohdentamisen kannalta.
Avainsanat: B. burgdorferi, komplementti, neutrofiilit, dendriittisolut, immuuniväistö
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
