VÄITÖSKIRJOJA BORRELIOOSISTA

Asiantuntijana Soile Juvonen TTT

Valvojat: Sailairina, Bb

VÄITÖSKIRJOJA BORRELIOOSISTA

ViestiKirjoittaja soijuv » La Tammi 24, 2009 21:31

ALITALON väitöskirja borrelioosista: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/la ... mpleme.pdf


Jyväskylän tutkijoita: https://www.jyu.fi/bioenv/en/divisions/ ... /personnel

Borreliabakteerin pleomorfiset muodot. Miten bakteerri väistää immuunipuolustusta.

Ph.D. Students
Leena Merilainen, MSc.
Investigation of how pleomorphic forms of Borrelia burgdorferi evades the immune system.
Phone: +358 40 8053909
GSM: +358 44 3363520
Email: leena.m.merilainen[at]jyu.f

M.Sc. Students
Ani Herranen: Unraveling pleomorphic forms of Borrelia
Tiina Partanen: Effects of microbial agents on pleomorphism of Borrelia

Alumni

Dr. Liping Wang, Physicist, post-doctoral fellow for the Schwartz Foundation Project that identified pleomorphic variants ofBorrelia burgdoferi.
Viimeksi muokannut soijuv päivämäärä To Kesä 10, 2010 23:16, muokattu yhteensä 1 kerran
soijuv
 
Viestit: 3128
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 14:16

ViestiKirjoittaja soijuv » Ma Helmi 02, 2009 18:02

Pauliina Hartialan väitös borrelioosista 2009. Tutkimuksissa todettiin borreliabakteerin pakenevan immuunipuolustusta useilla eri tavoilla.

TIIVISTELMÄ
Pauliina Hartiala

Borrelia ja immuuniväistö ? erityistarkastelussa neutrofiilien ja dendriittisolujen CD38-välitteinen kemotaksis

Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia, Turun Yliopisto ja Turku
Postgraduate School of Biomedical Sciences ?tutkijakoulu, Turku
Annales Universitatis Turkuensis
Turku, Finland

Lymen borrelioosi on punkkien (puutiaisten) levittämä tauti, jonka aiheuttaa Borrelia burgdorferi sensu lato bakteeri. Suomessa noin 3000-5000 ihmistä sairastuu tähän tautiin vuosittain. Infektiokohdan ihossa luonnollisen puolustusjärjestelmän komponentit, mm.
komplementtijärjestelmä, neutrofiiliset valkosolut, dendriittisolut sekä makrofagit, kohtaavat ensimmäisenä ihoon tunkeutuneet taudinaiheuttajat.

Tärkeitä luonnollisen puolustusjärjestelmän
puolustuskeinoja ovat solujen hakeutuminen (kemotaksis) infektiopaikalle, komplementtijärjestelmän
aktivoituminen ja taudinaiheuttajien tappaminen solusyönnin (fagosytoosi) ja komplementin avulla.


Dendriittisolut fagosytoivat taudinaiheuttajia ja kulkeutuvat läheisiin imusolmukkeisiin (migraatio), jossa ne esittelevät taudinaiheuttajat lymfosyyteille ja stimuloivat hankinnaisen immuunivasteen käynnistymisen. Lymen borrelioosissa ensivaiheen
puolustusreaktiot ovat poikkeuksellisen heikkoja, mistä kertoo taudin ensioireen, erythema migrans?ihottuman, vaimeus verrattuna muiden bakteerien aiheuttamiin ihotulehduksiin.

Tauti voi rajoittua ihoon ja rauhoittua jopa ilman hoitoa, mutta toistaiseksi tuntemattomasta syystä osalla potilaista bakteeri väistää immuunipuolustuksen hyökkäyksen ja leviää useisiin eri
elimiin aiheuttaen mitä moninaisimpia oireita viikkoja tai kuukausia ensi-infektion jälkeen.Tämä tutkimus tähtäsi borrelian käyttämien immuuniväistökeinojen selvittämiseen komplementtijärjestelmän, neutrofiilien ja dendriittisolujen osalta.

Tutkimuksessa havaittiin, että B. burgdorferi pystyy estämään neutrofiilisten valkosolujen kemotaksiksen n-formyl-methyl-leucyl-phenylalanine (fMLP) nimistä molekyyliä kohtaan.
fMLP on yksi voimakkaimmista neutrofiilien kemotaksista aiheuttavista aineista.

Lisäksi B.burgdorferin pintaproteiini OspB:n todettiin estävän neutrofiilien fagosytoosia sekä komplementtijärjestelmän aktivaatiota ja tappavaa vaikutusta matalassa komplementtipitoisuudessa.
Ihmiselimistössä matala komplementtipitoisuus on mm. nivelissä ja keskushermostossa.


Tutkimuksessa havaittiin myös, että B. burgdorferi ei stimuloi CD38 molekyylin ilmaantumista dendriittisolujen pinnalle. Tämä johtaa puutteelliseen migraation CCL19 ja CCL21 kemokiineja kohtaan in vitro.

Dendriittisolujen migraatiota tutkittiin myös hiirikokeessa, jossa Suomessa esiintyvä borrelialaji B. garinii sai aikaan puolet pienemmän
dendriittisolujen migraation imusolmukkeisiin kuin Escherichia coli bakteeri. Puutteellisen CD38-ekspression osoitettiin johtuvan alentuneesta signalointiaktiivisuudesta p38 mitogenactivated-
protein-kinase (p38) ?signalointireitissä. Puutteellinen CD38-ekspressio todettiin myös neutrofiileissä B. burgdorferi- ja B. garinii-stimulaation jälkeen.


Tutkimuksessa onnistuttiin selvittämään useita B. burgdorferi-bakteerin käyttämiä immuuniväistökeinoja. Jatkotutkimuksia vielä selvittämättömien immuuniväistökeinojen löytämiseksi tarvitaan yhä, koska taudin patogeneesin ymmärtäminen on välttämätöntä hoitojen
oikean kohdentamisen kannalta.


Avainsanat: B. burgdorferi, komplementti, neutrofiilit, dendriittisolut, immuuniväistö

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
soijuv
 
Viestit: 3128
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 14:16

ViestiKirjoittaja Sailairina » Ke Huhti 29, 2009 07:13

Yrjänäisen väitöksessä antibioottihoito - ihmisillekin yleisesti suonensisäisesti annettu keftriaksoni - ei kyennyt tuhoamaan kaikkia borreliabakteereja sen paremmin varhaisvaiheessa (2vk) kuin myöhemmässäkään vaiheessa (18vk).

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=3

Heta Yrjänäinen

Borrelia burgdorferi infektoitujen hiirten antibioottihoidon jälkeinen oireilu

Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia, Turun yliopisto
Turku, Suomi 2009
Lymen borrelioosi on puutiaisten välittämä monimuotoinen infektiotauti, jonka tunnetuin oire on ns. vaeltava ihottuma eli erythema migrans. Muita tavallisia ilmentymiä ovat erityisesti
nivel- ja hermosto-oireet sekä harvemmin sydän- ja silmäoireet. Suurin osa potilaista
paranee täysin terveeksi antibioottihoidon avulla, mutta jopa 10 % borrelioosiin sairastuneista oireilee suositusten mukaisesta hoidosta huolimatta.

Pitkittyneen oireilun on ajateltu johtuvan mm. infektion laukaisemasta autoimmuunitaudista tai kroonisesta infektiosta, mutta teorioiden tueksi ei ole kyetty esittämään kiistattomia todisteita. Onkin todennäköistä, että antibioottihoidon jälkeisen oireilun takana on useampia mekanismeja
eikä yksi teoria selitä kaikkien potilaiden oireilua.


Tässä väitöskirjatyössä on tutkittu hoidonjälkeistä borrelioosia hiirimallin avulla. Varhaisvaiheessa (2 viikkoa infektoinnin jälkeen) annettu antibiootti vähensi hiirten nivelturvotusta
ja esti B. burgdorferi ? bakteerin kasvun kudoksista otetuista näytteissä. Hoidettujen hiirten B. burgdorferi -spesifiset IgG-luokan vasta-aineet pysyivät kuitenkin koholla ja osasta kudosnäytteistä löytyi B. burgdorferi:n DNA:ta PCR-tutkimuksen avulla.

Mikäli hiiret hoidettiin myöhäisessä vaiheessa (yli 18 viikkoa infektoinnista) tulokset olivat muuten samanlaiset, mutta keftriaksoni ei vaikuttanut nivelturvotukseen. Näin hiirissä oli aikaansaatu tilanne, joka on hyvin samankaltainen ihmisen hoitoresistentin borrelia-artriitin kanssa: oireet jatkuvat, mutta taudinaiheuttajaa ei saada esiin.

Inflammaatiota vaimentavaa anti-TNF-α:a on käytetty nivelreuman hoidossa menestyksekkäästi
huonosti muuhun hoitoon reagoivilla potilailla ja siitä syystä sen ajateltiin voivan vaikuttaa suotuisasti myös B. burgdorferi -infektoitujen hiirten hoidonjälkeiseen nivelturvotukseen. Sillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta nivelturvotukseen, mutta yllättäen hoidon jälkeen osa hiirten kudosnäytteistä osoittautui viljelypositiivisiksi. On siis ilmeistä, että hiirimallissamme osa B. burgdorferi spirokeetoista pystyy välttämään keftriaksonihoidon vaikutuksen joko hakeutumalla elimistössä kudokseen, jossa antibiootin pitoisuus ei nouse riittävän korkeaksi, tai ne kykenevät muuntautumaan metabolisesti inaktiiviin tilaan
eikä mikrobilääke yhdessä immuunipuolustuksen kanssa onnistu tappamaan niitä.


Jatkotutkimuksissa selvitimme B. burgdorferi -spirokeetan mahdollista piilopaikkaa tutkimalla antibioottihoidon jälkeen useita eri kudoksia PCR-menetelmällä. Tulosten perusteella spirokeetta näyttää suosivan nivelkudosta tai soluja, joita esiintyy nivelessä runsaasti.
On kuitenkin edelleen epäselvää, missä muodossa B. burgdorferi ?spirokeetat säilyvät kudoksessa antibioottihoidon jälkeen.


avainsanat: Borrelia burgdorferi, C3H, krooninen infektio, borrelioosi, niveltulehdus, keftriaksoni, anti-TNF- α
----------------------------------------------------------------------------
http://abouniversitet.fi/cal/Tapahtuma. ... 15T120000Z

Väitös (lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia): LL Heta Yrjänäinen
Tapahtumapaikka: Turun yliopisto, Mikron luentosali, Kiinamyllynkatu 13 (T31 http://www.utu.fi/kartta/kampuskartta.htm)

Alkamisaika: 15.05.2009 12:00

Päättymisaika: 15.05.2009 15:00

Perjantaina 15. toukokuuta 2009 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Mikron luentosali, Kiinamyllynkatu 13) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Heta Yrjänäisen väitöskirja ?Borrelia burgdorferi evades the effects of ceftriaxone treatment in a mouse model of Lyme borreliosis? (Borrelia burgdorferi -infektoitujen hiirten antibioottihoidon jälkeinen oireilu). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Pekka Lahdenne Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Matti K. Viljanen
Sailairina
 
Viestit: 696
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2009 16:04
Paikkakunta: Kaarina

Re: VÄITÖSKIRJOJA BORRELIOOSISTA

ViestiKirjoittaja Jatta1001 » Ke Marras 28, 2018 16:40

KONEKÄÄNNÖS
http://www.utupub.fi/handle/10024/14628 ... ntiaaliset punkit, piilotetut syyt: Ixodes ricinus-populaatioiden ja niihin liittyvien taudinaiheuttajien seuranta Lounais-Suomessa
Sormunen, Jani (2018-12-05)


Sormunen, Jani
Turun yliopisto
05.12.2018
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7492-4
TBE-viruksesta (TBEV) aiheutuvat punkit (Acari: Ixodidae) ja rypälepölyttömät taudit, erityisesti Borrelia burgdorferi sl spirokeettien ja rypäleiden aiheuttaman enkefaliitin (TBE) aiheuttama Lyme borrelioosi ovat kasvava ongelma Pohjois-Euroopassa ja Venäjällä. Venäjällä, Ruotsissa ja Norjassa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että rypäleiden runsaus ja pohjoisen suuntaus ovat lisääntyneet jakautumisessa viime vuosikymmeninä. Suomen eteläosissa Ixodes ricinus on primäärivektori Borrelian, TBEV: n ja useiden muiden rypälepohjaisten taudinaiheuttajien (TBP) varalta. Huolimatta keskeisestä roolistaan ​​vakavien tautien zoonoottisessa siirrossa I. ricinus -kasvilajien ekologiset tiedot Suomessa ovat melkein olemattomia. Alle 20 tutkimuskirjallisuutta, jotka keskittyvät I. ricinukseen, on julkaistu Suomesta vuosien 1961 ja 2017 välillä, vain muutama niistä koskettaa punkkien ekologisia näkökohtia. Sellaisena ei ole ollut viime vuosina saatavilla tieteellistä tietoa risti- ja TBP-tapahtumien muutoksista. Kansalaisviranomaisten tutkimukset I. ricinuksen jakautumisen kartoittamisesta vuosina 2014 ja 2015 samoin kuin 90-luvun puolivälistä lähtien lisääntyneiden Lyme borreliosis -tapausten lukumäärät viittaavat siihen, että samankaltaiset muutokset ovat samankaltaisia ​​kuin naapurimaissa havaitut muutokset Suomessa.

Tässä työssä olen keskittynyt useisiin otsaan liittyvän tutkimuksen laiminlyötyihin näkökohtiin Suomessa, jotta voidaan selvittää ristipopulaatioiden nykytila ​​Lounais-Suomessa ja vastaako muualla Euroopan pohjoisosissa havaittavia muutoksia. siellä. Tutkimusaiheisiin kuului muun muassa I. ricinuksen runsauden ja jakautumisen muutoksia, esiintyvyyden muutoksia ja useiden TBP-yhdisteiden esiintymistä sekä tilapäisten muutosten pitkän aikavälin seurantaa TBP: n monimuotoisuudessa ja esiintymisessä.

Olen huomannut, että I. ricinus-luvut Lounais-Suomessa ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä kaikilla tutkimusalueilla, joissa on käytettävissä vertailutietoja, ja suurimmat tiheydet on havaittu tämän opinnäytetyön viimeisen tutkimusvuoden 2017 aikana. Punkkeja löydettiin yleisesti kaikista Lounais-Suomen rannikkoalueista, ja Saaristomeren saarilla havaittiin erityisen suuria tiheyksiä. Vastaavasti vuonna 2017 havaittiin punkkeja useista Turun kaupungin kaupungeista ja esikaupunkialueista, joista osaa tutkittiin, mutta niissä todettiin puuttuvan punkkeja vuonna 2013. Patogeenien osalta B. burgdorferi sl: n yleisempi esiintyminen havaittiin kuin vuonna 2000 tehdyissä vertailututkimuksissa , ja sen maantieteellinen alue oli myös laajentunut. Häiritsevää on, että Turun ympärillä oleville kaupungistuneille alueille havaittiin erityisen korkeita Borrelia-esiintyvyyksiä. Lounais-Suomesta havaittiin yhteensä seitsemän erilaista taudinaiheuttajaa, mukaan lukien useita lajeja, joita ei aiemmin ollut ilmoitettu Suomesta. Lisäksi Seili-saarella tutkittiin kahden patogeenin todennäköistä esiintymistä tutkimuksen aikana, korostamalla, että punkkien lisääntyminen ei ole yksinään rytmihäiriöitä aiheuttavia taudinaiheuttajia.

Yhteenvetona tämän opinnäytetyön tulokset vahvistavat, että rastien tiheydet ovat kasvamassa, rypälepohjaiset taudinaiheuttajat ovat yleistyneet ja molemmat punkit ja TBP: t leviävät Lounais-Suomessa. Erityisen hälyttävää on se, että useilla punkkien ja TBP: iden tunnistuksella on vaikutusvaltaisia ​​satoja tuhansia ihmisiä vuosittain kaupunkien ja esikaupunkialueiden alueella Turun ja sen ympäristössä. Sekä kansalaisilta että lääketieteellisiltä ammattilaisilta vaaditaan varovaisuutta, jotta haitalliset rintamerkit saattavat estää ja havaita. Olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta kansalaiset saisivat huomattavan riskialttiuden myös kaupunkialueilla. Valitettavasti Suomen eteläosissa ei todennäköisesti tapahdu punkkien lukumäärän vähenemistä lähitulevaisuudessa, joten ristiinventaation lisääminen on paras tapa minimoida niiden kielteiset vaikutukset.

Puutiaiset (Acari: Ixodidae) ja niiden levittämät taudit, erityisesti Borrelia -bakteerien aiheuttama borrelioosi ja puutiaisaivokuumeviruksen aiheuttama puutiaisaivotulehdus, ovat kasvava ongelma pohjoisessa Euroopassa ja Venäjällä. Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että puutiaisten määrät ovat lisääntyneet ja niiden levinneisyysalue siirtynyt pohjoisemmaksi viime vuosikymmenten aikana. Eteläisessä Suomessa puutiainen (Ixodes ricinus) on puutiaisvälitteisten taudinaiheuttajien pääasiallinen kantaja. Vaikka puutiaiset toimivat lukuisten vakavien tautien levittäjinä, ei niiden ekologiaa ole Suomessa aiemmin juuri tutkittu: vuosien 1961–2017 välillä Suomesta on julkaistu alle kaksikymmentä puutiaista käsittelevää tieteellistä tutkimusta. Näistä valtaosa keskittyy niiden kantamien taudinaiheuttajien esiintymiseen, ja vain muutama käsittelee millään tapaa itse puutiaisen ekologiaa. Näin ollen tieteellistä näyttöä puutiaisten ja niiden kantamien taudinaiheuttajien määrien muutoksista ei ole ollut saatavilla. Vuosina 2014 ja 2015 toteutettujen, puutiaisten levinneisyyttä kartoittaneiden kansalaiskeräysten tulokset sekä vuosittain raportoitujen borrelioositapausten lisääntyminen 90-luvun puolivälistä saakka viittaavat kuitenkin siihen, että naapurimaissa havaitut muutokset koskevat myös Suomea.

Väitöskirjatyössäni keskityin selvittämään Lounais-Suomen puutiaispopulaation nykyistä tilaa, sekä arvioimaan, onko puutiais- ja taudinaiheuttajapopulaatioissa havaittavissa samansuuntaisia muutoksia kuin muissa Pohjoismaissa ja Venäjällä. Tutkittuihin teemoihin lukeutuivat mm. muutokset puutiaisten määrissä ja esiintymisessä, muutokset puutiaisten kantamien taudinaiheuttajien määrissä ja esiintymisessä, sekä pitkän aikavälin muutokset taudinaiheuttajien paikallisessa esiintymisessä.

Tutkimuksissani havaitsin, että puutiaismäärät ovat viime vuosikymmenten aikana kasvaneet kaikilla niillä tutkimusalueilla, joilta vertailuaineistoa on olemassa. Alueilla, joilla tutkimuksia tehtiin useamman vuoden ajan, puutiaismäärät olivat korkeimmillaan viimeisimpänä tutkimusvuotena, 2017. Löysin puutiaisia kaikilta saarilla ja merenrannan tuntumassa sijainneilta tutkimusalueilta, ja korkeimmat puutiaismäärät havaitsin Saaristomeren saarilta. Puutiaisia havaittiin runsaasti myös Turun kaupunki- ja esikaupunkialueilta. Löysin Borrelia -bakteereita kantavia puutiaisia niin ikään yleisemmin ja useammalta eri paikalta kuin 2000-luvun alkuun sijoittuvissa vertailututkimuksissa. Hieman huolestuttavasti näitä bakteereita tavattiin erityisen yleisinä Turun kaupunkialueen puutiaisilta. Kaiken kaikkiaan tutkimuksissa löydettiin seitsemää eri taudinaiheuttajaa, joista osa oli Suomelle uusia lajeja. Seilin saaren seurantatutkimuksissa havaitsin lisäksi kahden taudinaiheuttajan ilmaantumisen saarelle tutkimukseni kuluessa, mikä osaltaan tukee havaintoa, että taudinaiheuttajien esiintymisessä Suomessa on tapahtumassa samanlaisia muutoksia kuin naapurimaissa.

Väitöskirjani tulokset osoittavat, että puutiaisten ja niiden välittämien taudinaiheuttajien määrät sekä levinneisyysalueet ovat kasvaneet Lounais-Suomessa 2000-luvulla. Erityisen huolestuttavia ovat havainnot korkeista puutiais- ja taudinaiheuttajamääristä myös Turun kaupunkialueella, jossa asuu ja vierailee satoja tuhansia ihmisiä vuosittain. Tämän väitöskirjan tulokset korostavat, että tietoisuutta puutiaisista ja taudinaiheuttajista tulisi yhä lisätä kansalaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten parissa – erityisesti kaupunkialueilla, joissa ihmiset eivät välttämättä ajattele olevansa alttiina tartunnoille. Puutiaisten määrät ovat tuskin vähenemässä lähitulevaisuudessa, joten puutiaistietoisuuden lisääminen tulee jatkossakin olemaan tärkeässä asemassa niiden aiheuttaman haitan minimoimisessa.

Kokoelmat
Väitöskirjat [1735]
Jatta1001
 
Viestit: 208
Liittynyt: Su Helmi 17, 2013 16:59
Paikkakunta: Pyhtää


Paluu TUTKIMUSTIETOA BORRELIOOSISTA

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa