LYMEN BORRELLIOOSIN PATOGEENISTÄ JA DIAGNOSTIIKASTA

Asiantuntijana Soile Juvonen TTT

Valvojat: Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001

LYMEN BORRELLIOOSIN PATOGEENISTÄ JA DIAGNOSTIIKASTA

ViestiKirjoittaja Jatta1001 » La Kesä 29, 2019 09:52

https://www.utupub.fi/handle/10024/146571
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7501-3

Pietikäinen, Annukka
Turun yliopisto
18.01.2019

Tutkimuksia Lymen borrelioosin patogeneesistä ja diagnostiikasta

Pohjoisen pallonpuoliskon yleisimmän puutiaisvälitteisen infektion, Lymen borrelioosin, aiheuttajia ovat Borrelia burgdorferi sensu lato ryhmän spirokeettabakteerit (myöhemmin Borrelia). Ne voivat levitä ihmiseen infektoituneiden Ixodes-puutiaisten välityksellä. Jos tautia ei hoideta heti infektion aikaisessa paikallisessa vaiheessa, spirokeetat voivat levitä ihmiselimistössä verenkierron mukana useisiin kudoksiin aiheuttaen oireita muun muassa nivelissä, sydämessä ja hermostossa. Keskushermostoon levinnyttä infektiota kutsutaan Lymen neuroborrelioosiksi. Neuroborrelioosin diagnostiikka perustuu potilaan neurologisiin oireisiin sekä solumäärän ja Borrelia-spesifisten vasta-aineiden määritykseen aivoselkäydinnesteestä. Hiljattain myös kemokiini CXCL13 on otettu käyttöön Lymen neuroborrelioosin diagnostiikan biomarkkeriksi.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Borrelia-bakteerin virtauksen alla tapahtuvan endoteelisitoutumisen rooli infektion patogeneesissä, tutkia infektion leviämistä eri kudoksiin in vivo -kuvantamisen avulla hiirimallissa ja tutkia sytokiinien käyttöä Lymen neuroborrelioosin diagnostisina biomarkkereina.

Tutkimuksessa havaittiin, että Borrelia-bakteerin dekoriinia sitovat proteiinit sitoutuvat myös biglykaaniin, joka on dekoriinia yleisempi proteoglykaani verisuonten endoteelin pinnalla. Tämän biglykaani-interaktion avulla Borrelia kykenee sitoutumaan verisuonten endoteeliin nestevirtauksen aiheuttaman vastuksen alla. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että Borrelia-infektion kulkua voi kuvantaa elävässä eläimessä positroniemissiotomografian avulla. Tutkimuksessa havaittiin myös, että CXCL13 on soveltuvin sytokiini Lymen neuroborrelioosin diagnostiikan biomarkkeriksi ja että CXCL13:n pitoisuus voidaan määrittää potilaan aivoselkäydinnesteestä pikatestin avulla, mikä nopeuttaa huomattavasti tautidiagnostiikkaa. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset paljastivat tärkeää uutta tietoa Borrelia-infektion patogeneesistä ja auttavat Lymen borrelioosin diagnostiikan kehittämisessä.

Kokoelmat
Väitöskirjat [1834]

Lyme borreliosis, the most common tick-borne disease in the northern hemisphere, is caused by Borrelia burgdorferi sensu lato spirochetes (later Borrelia). They can infect humans through bites of infected Ixodes ticks. If the infection is not treated at the early local stage of the disease, spirochetes can disseminate via the blood vasculature into distant tissues of the human body and cause symptoms in the joints, the heart, and the nervous system. Infection of the central nervous system is called Lyme neuroborreliosis. Lyme neuroborreliosis is diagnosed based on neurological symptoms, pleocytosis, and intrathecal production of Borrelia-specific antibodies. Recently, chemokine CXCL13 has been introduced as a new biomarker for diagnostics of Lyme neuroborreliosis.

The first aim of this study was to characterize the dissemination of Borrelia by in vitro adhesion studies conducted under shear stress and by imaging the infection in vivo in mice. The second aim was to evaluate the use of cytokines as biomarkers for Lyme neuroborreliosis.

The studies revealed that decorin binding proteins of Borrelia act in a flow-tolerant manner mediating adherence into vascular endothelium under the mechanical force caused by the liquid flow. In addition to decorin, decorin binding proteins were shown to bind biglycan, a proteoglycan which is expressed on endothelium more abundantly than decorin. Moreover, dissemination of Borrelia can be imaged in vivo in mice using positron-emission tomography. The studies also showed that CXCL13 is the most specific cytokine biomarker for Lyme neuroborreliosis and the concentration of CXCL13 can reliably be measured of Lyme neuroborreliosis patients’ cerebrospinal fluid samples with a point-of-care test. Overall, the studies gave new information on the pathogenesis of Lyme borreliosis and helped to improve the disease diagnostics.
Jatta1001
 
Viestit: 352
Liittynyt: Su Helmi 17, 2013 16:59
Paikkakunta: Pyhtää

PUNKKIEN SYLKIRAUHASTEN LISÄANTIGEENEJÄ OLISI TUTKITTAVA

ViestiKirjoittaja Jatta1001 » To Elo 15, 2019 15:56

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/313 ... -i9QYvdMIs

Seropositiivisuus Midichloria mitochondriille (järjestys Rickettsiales) merkkiaineena ihmisten altistumisen määrittämiseksi punkkipurusta.
Serra V1, Krey V2, Daschkin C2,3, Cafiso A1, Sassera D4, Maxeiner HG5, Modeo L6, Nicolaus C2, Bandi C7,8, Bazzocchi C1,8,9.
Tekijän tiedot
Abstrakti
Ixodes ricinus on yleisimpiä ihmisissä loisivia punkkilajeja Euroopassa ja tärkein tartunnanlevittäjä Borrelia burgdorferi bakteeri sensu lato - Lymen taudin aiheuttaja. Tämä punkkilaji pitää sisällään myös endosymbiontin Midichloria mitochondrii, ja on vahvaa näyttöä siitä, että tämä bakteeri ympätään selkärankaisiin isäntiin veriaterian aikana. Suuri osa punkin puremista jää huomaamatta välittömien oireiden harvinaisuuden vuoksi, mikä viittaa salaperäiseen punkkien aiheuttamien infektioiden riskiin, mikä puolestaan on potentiaalinen riskitekijä kroonisten, rappeuttavien sairauksien puhkeamiselle. Koska tarvitaan sopivia työkaluja aikaisemman altistumisen määrittämiseksi I. ricinus-puremille, tässä työssä tutkittiin, voisiko seropositiivisuus M. mitochondrii -proteiinia (rFliD) vastaan olla merkki I. ricinus-pureman diagnosoinnissa. Seulottiin 274 seerumia, jotka oli kerätty potilailta useista Euroopan maista, joilla on erilainen punkin puremisen riski, käyttämällä ELISA-protokollaa. Tuloksemme osoittavat selkeän suuntauksen joka osoittaa, että positiivisuus rFliD: lle on korkeampi, kun punkin puremaa voidaan pitää varmana / melko varmana, ja alhaisempi jos purema on epävarma, suurimman positiivisuuden ollessa Lyme-potilailla (47,30%) ja alhaisin (2,00%) negatiivisissa kontrolleissa. Saatujen tulosten mukaan M. mitochondriia voidaan pitää hyödyllisenä antigeenien lähteenä, ja sitä voidaan käyttää arvioimaan altistumista punkeille jotka tarttuttavat tämän bakteeriin. Mahdollisuuksien mukaan M. mitochondriin ja punkkien sylkirauhasten lisäantigeenejä olisi tutkittava ja sisällytettävä moniantigeenikokeeseen punkkien puremisen diagnosoimiseksi.

Seropositivity to Midichloria mitochondrii (order Rickettsiales) as a marker to determine the exposure of humans to tick bite.
Serra V1, Krey V2, Daschkin C2,3, Cafiso A1, Sassera D4, Maxeiner HG5, Modeo L6, Nicolaus C2, Bandi C7,8, Bazzocchi C1,8,9.
Author information
Abstract
Ixodes ricinus is the most common tick species parasitizing humans in Europe, and the main vector of Borrelia burgdorferi sensu lato, the causative agent of Lyme disease in the continent. This tick species also harbors the endosymbiont Midichloria mitochondrii, and there is strong evidence that this bacterium is inoculated into the vertebrate host during the blood meal. A high proportion of tick bites remains unnoticed due to rarity of immediate symptoms, implying the risk of occult tick-borne infections in turn a potential risk factor for the onset of chronic-degenerative diseases. Since suitable tools to determine the previous exposure to I. ricinus bites are needed, this work investigated whether seropositivity toward a protein of M. mitochondrii (rFliD) could represent a marker for diagnosis of I. ricinus bite. We screened 274 sera collected from patients from several European countries, at different risk of tick bite, using an ELISA protocol. Our results show a clear trend indicating that positivity to rFliD is higher where the tick bite can be regarded as certain/almost certain, and lower where there is an uncertainty on the bite, with the highest positivity in Lyme patients (47.30%) and the lowest (2.00%) in negative controls. According to the obtained results, M. mitochondrii can be regarded as a useful source of antigens, with the potential to be used to assess the exposure to ticks harboring this bacterium. In prospect, additional antigens from M. mitochondrii and tick salivary glands should be investigated and incorporated in a multi-antigen test for tick bite diagnosis.

KEYWORDS:
Lyme disease; Tick; endosymbiont; serology
Jatta1001
 
Viestit: 352
Liittynyt: Su Helmi 17, 2013 16:59
Paikkakunta: Pyhtää


Paluu TUTKIMUSTIETOA BORRELIOOSISTA

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa