En ole koskaan huomannut punkin puremaa itsessäni, joten en osaa sen perusteella määritellä ajankohtaa, jolloin olen saanut borrelia-bakteerin elimistööni. Todennäköisimmältä ajankohdalta tuntuisi kesä 2008, jolloin olin apulaisena maatilalla Tohmajärvellä, aivan Venäjän rajalla. Sairastuin siellä poikkeuksellisen voimakkaasti. Pääni oli todella kipeä, enkä pystynyt olemaan useisiin päiviin pystyasennossa. Minulle nousi korkea kuume ja minulla oli voimakasta pahoinvointia. Toipumiseen meni useita viikkoja. Seuraavana kevättalvena minulla alkoi yllättäen selittämättömät uniongelmat. Nukuin pahimmillaan alle viisi tuntia yössä. Tohmajärvellä ollessani lehdissä kirjoiteltiin siellä tavatuista Taiga-punkeista.
Uniongelmien myötä sain muitakin lieviä neurologisia oireita. Kehossani oli monesti outoja tuntemuksia, joita ei ollut aiemmin. Kun istuin paikoillaan iltaisin, jalkani alkoivat täristä ja minun oli vaikea saada niitä pysymään paikoillaan. Lisäksi sain poikkeuksellisen voimakkaita kipukohtauksia sisäelinteni alueella.
Pari vuotta myöhemmin minulta löydettiin sappikiviä ja jouduin akuuttiin leikkaukseen. Kipuja esiintyi kuitenkin leikkauksen jälkeenkin. Odottaessani leikkausta sairaalassa kovissa kivuissa, sain ensimmäisen oudon kohtauksen, joka säikäytti lääkärinkin. Minusta otettiin heti EKG, mutta siinä ei näkynyt mitään. Kohtaus muistutti epileptistä kohtausta.
Olin leikkauksen jälkeen orkesterin kanssa kiertueella Saksassa, jossa sairastuin ilmeisesti mykoplasmaan ja sain ruokamyrkytystä muistuttavan pahoinvointi- ja kipukohtauksen. Kivut olivat niin repivän voimakkaat, että minut kuskattiin Leipzigissa sairaalaan kesken bussimatkan. Sairaalassa vatsani ultrattiin, mutta sieltä ei löytynyt mitään huolestuttavaa.
Tuona keväänä 2011 asunnossani ilmeni homeongelma, joka aiheutti minulle monia oireita. Aluksi lähdin kodistani evakkoon ja puhdistin kaikki tavarani. Oireiluni kuitenkin jatkui. Kesällä minua huimasi jatkuvasti. Tunsin, kuinka lattia allani jousti, vaikka tiesin sen olevan mahdotonta. Päätäni särki usein. Soitin kuitenkin vielä aktiivisesti. En tuolloin tajunnut, että sain jatkuvasti soittimeni kautta homeitiöitä elimistööni, jotka huononsivat kuntoani entisestään.
Syksyllä 2011 sairastuin vakavammin kuin koskaan aiemmin. Sairastumiseni alkoi voimakkaalla päänsäryllä ja näköhäiriöillä. Lisäksi aloin saada halvaantumisoireita. Niitä oli ensin oikeassa kädessäni, mutta ne levisivät vähitellen muihinkin raajoihini. Menetin välillä puhekykyni, enkä pystynyt liikuttamaan mitään osaa kehossani. Aloin saada epileptisiä kohtauksia. Sätkin ja kramppasin pitkiä aikoja, enkä pystynyt hallitsemaan kehoani. Jalkani saattoivat pettää altani kesken kävelyn. Välillä ruoka ei pysynyt sisälläni. Minua kuskattiin lukuisia kertoja sairaalaan ambulanssilla. Päästäni otettiin magneettikuvat ja minulta otettiin likvor-näyte MS-taudin varalta. Niistä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Sairastumiseni eteni ja lääkärit ja hoitajat alkoivat kohdella minua täysin ala-arvoisesti. Minussa ei heidän mukaansa ollut mitään fyysistä vikaa, vaan minä kuvittelin ja teeskentelin kaiken.
Epäilin tässä vaiheessa, että minulla voisi olla borrelioosi, koska oireeni sopivat siihen. Vertani lähetettiin terveyskeskuksen kautta vasta-ainetesteihin. Testeissä näkyi nousua IgM-vasta-aineissa. S-BorrAbm oli 18. Kuitenkin minulle kerrottiin, ettei minulla ole borrelioosia, vaan tilani johtui jostain muusta.
Minulla on erittäin hyvä yksityinen lääkäri, joka oli aiemmin hoitanut soittamisesta saamiani rasitusvammoja. Jouko Solonen on yleislääketieteen erikoislääkäri ja erikoistunut myöskin musiikkilääketieteeseen. Hän uskoi alusta asti, että jokin oli laittanut elimistöni sekaisin. Hän alkoi epäillä, voisiko minulla olla basilaarimigreeni. Otin yhteyttä migreenispesialisti Markus Färkkilään, joka myöskin otti tilanteeni vakavasti. Hän auttoi minua pääsemään neurologiselle osastolle tutkimuksiin. Minusta otettiin EEG, jonka perusteella minulla ei ollut epilepsiaa. Osastolla nähtiin, että kohtaukseni olivat todellisia, mutta siltikin tilanteeni oli erikoinen. Lopulta diagnoosikseni tuli migreenivariantti, jossa on piirteitä hemiplegisestä ja basilaarimigreenistä. Lisäksi minulla arveltiin olevan voimakas ylirasitustila, joka menisi ohi lepäämällä.
Oireeni palasivat vahvasta migreenin estolääkityksestä huolimatta. Aloin tutkia homealtistumista enemmän ja tajusin, että homeiden tuottamat toksiinit vaikuttivat edelleenkin elämässäni. Otin yhteyttä moniin tutkijoihin ja asiantuntijoihin. Tajusin, että sain homeitiöitä puisesta puhallinsoittimestani. Löysin homesairauksiin erikoistuneen allergologin (Tuula Petäys), jonka vastaanotolle menin heikossa kunnossa. Lähdimme etsimään vasta-aineiden perusteella todisteita homealtistumisestani. Koska sain niin voimakkaita neurologisia oireita, testattiin minulta nimenomaan neurotoksiineja tuottavien homeiden vasta-aineita. Kaksi vasta-ainetta oli koholla ja allergologi oli sitä mieltä, että neurotoksiinit voisivat selittää sairastumiseni. Tästä eteenpäin minua hoidettiin homesairaana.
Välillä kuntoni kohosi, mutta sairastuin aina uudestaan suunnilleen samalla kaavalla ja samoilla oireilla. Muutin kesällä 2012 asuntoon, jossa oli pieni kosteusvaurio. Tästä lähti voimakas sairauskierre ja jouduin taas useita kertoja sairaalaan. Lääkärit päättivät tutkia sisäelimeni, koska niissä oli paljon kipuja ja tulehduksiakin. Minulle tehtiin laajat laboratoriokokeet, ultraäänitutkimus ja gastroskopia. Mitään poikkeavaa ei löytynyt, vaikkakin leukosyytit olivat selittämättömästi kohollaan melkein aina, kun minulta otettiin verikokeita.
Helmikuussa 2013 muutin asumaan yksin uuteen puhtaaseen asuntoon ja karsin loputkin oireita aiheuttavat asiat elämästäni. Päätin vältellä jonkin aikaa kaikkia rakennuksia, ihmisiä ja tavaroita, joista sain oireita. Sain jostain voimakkaan tulehduksen keuhkoihini, johon otin kortisonia. Tämä nosti neurologiset oireeni nopeasti pintaan. Tajusin, että yhtälössä oli vielä jokin selvittämätön tekijä. Aloin hakea uudestaan tietoa borrelioosista ja yhtälön puuttuva tekijä tuntui löytyneen. Lääkärini piti reaktiotani kortisoniin borrelioosia tukevana tekijänä. Pyysin vanhan borrelia-vasta-ainetestini tuloksia itselleni. Näin niistä ensimmäistä kertaa itse, että tuloshan oli ollut positiivinen. Aloitimme antibioottikuurin (doksisykliini) kokeeksi. Neurologiset oireeni helpottivat ja keuhkotulehdus hävisi.
Kävin Soile Juvosen luona kysymässä neuvoja tilanteeseen. Keskustelimme borrelioosista ja sen hoitomuodoista. Hän tähdensi, että oli tärkeää hoitaa itseään kokonaisvaltaisesti lääkehoitojen lisäksi. Päätin aloittaa uuden ruokavalion heti tapaamisen jälkeen. Poistin ruokavaliostani sokerit, maitotuotteet ja gluteenin ja aloin vältellä hiilihydraatteja. Syön pieniä määriä lihaa, mutta ateriani ovat kuitenkin aiempaakin enemmän kasvispainotteisia. Päätin lähteä Augsburgin klinikalle tarkempiin tutkimuksiin, jotta voisin saada sieltä hoitosuunnitelman, jota alkaisimme lääkärini kanssa toteuttaa Suomessa.
Lähden Saksaan kahden viikon päästä. En ole vielä päättänyt, haluanko lähteä hoitamaan borrelioosiani antibiooteilla vai luonnonlääkkeillä. Uskon, että päätös syntyy luontevasti siellä, kun saan selkeämmän kokonaiskuvan tilanteestani.
SUOMEN LYME BORRELIOOSI ry
Borrelioosi on yleisin punkkien levittämä infektiosairaus Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tautia tavataan lähes kaikkialta maailmasta ja kaikista ikäryhmistä. Borreliabakteeri siirtyy ihmisen elimistöön esimerkiksi punkinpureman kautta.
