MITÄ ON BIOHAKKEROINTI?

Valvojat: Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001

MITÄ ON BIOHAKKEROINTI?

ViestiKirjoittaja soijuv » To Marras 21, 2013 12:43

Biohakkerointi on uusi mielenkiintoinen lähestymistapa oman terveyden hoitoon.

Ota vastuu omasta terveydestäsi niin pitkälle ja niin monissa tilanteissa kuin se on mahdollista.

TIETOA ASIASTA MM SEURAAVILTA SIVUILTA:

http://biohakkerit.fi/?ref=cJZ8a[/size


20% työstä tuottaa 80% tuloksista: kysymys kuuluu, mitkä 20%?

Biohakkerin käsikirja on niille, jotka haluavat vapauttaa todellisen potentiaalinsa. Päivitä työ, mieli, uni, liikunta ja ravitsemus teknologisin ja biologisin apuvälinen.

Kirjan kirjoittajat:
Teknologia-asiantuntija Teemu Arina
Lääkäri Olli Sovijärvi
Ravitsemusasiantuntija Jaakko Halmetoja

Kirja julkaistaan H1/2014. Sitä ennen lataa ilmainen unen päivittämisestä kertova näyteluku. Näin kattavaa tietopakettia et aiheesta löydä mistään!]

--------------------------------

Biohakkerointi enteilee terveysteknologian läpimurtoa

Julkaistu 18.11.2013

Prisma Studio
28 min

Minä joka en osaa pitää edes kelloa ranteessani muutuin muutamassa päivässä kyborgiksi. Kohta muutut sinäkin.

Aloitin syyskuussa kaksi kuukautta kestäneen kokeilun, jossa tutustuin biohakkerointiin. Toimitin kokeiluni pohjalta Prisma Studion tiistain 19.11. lähetykseen jutun, jossa yritin parantaa huimausoireitani terveysteknologisilla laitteilla ja sovelluksilla.

Kärsin rasitushuimauksesta, joka iskee yleensä noin puolen tunnin kuntosaliharjoittelun jälkeen. ”Muistitko syödä ennen treeniä, joitko tarpeeksi vettä?” Tyhjällä mahalla on turha mennä bodaamaan, mutta tässä ei ollut kyse siitä. Ongelma vaati terveysteknologista väliintuloa - biohakkerointia.

Ennen kuin tämä lyö läpi tarvitaan riittävän uskomaton tuote, jotta ihmiset tahtovat pukea sen ylleen.


Biohakkerointi on elintapojen mittaamista ja tulosten hyödyntämistä hyvinvoinnin parantamiseksi. Transhumanismia, jos ajatus halutaan viedä pidemmälle. Taustalla on laajempi ilmiö nimeltään Quantified self - itsetietoisuutta numeroiden kautta.

Biohakkerilla ei tarvitse olla terveytensä kanssa ongelmaa, vaan mittaamisen pontimeksi riittää pelkkä mielenkiinto. Aineellisen vaurauden kasvun myötä ihmisten mielenkiinto omaa fyysistä hyvinvointiaan kohtaan on kasvussa.

Käytin elintapojeni mittaamiseen yhteensä toistakymmentä erilaista laitetta ja sovellusta. Vaikka pyrin ehkäisemään rasitushuimauksen syntyä, tulin mitanneeksi myös toimintoja, joilla tiesin olevan vain vähäinen jos minkäänlainen yhteys oireiden syntyyn. Mittaaminen on kiinnostavaa ja siihen on helppo hurahtaa – ainakin hetkeksi.
Toimittajien ja laitevalmistajien salaliitto

Quantified self on itse itseään vahvistava meemi, jota Wired-lehti tietoisesti rakensi. Kaupalliset intressit ja uteliaisuusintressit yhdistyvät.


Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessorin Mika Pantzarin mielestä biohakkerointi ja Quantified self -liike ovat keinotekoisesti synnytetty ilmiö, jonka taustalla on amerikkalainen Wired-aikakauslehti.

- Quantified self on itse itseään vahvistava meemi, jota Wired-lehti tietoisesti rakensi. Kaupalliset intressit ja uteliaisuusintressit yhdistyvät.

Salaliitto tai ei, uskon että terveysteknologia on seuraava iso juttu kuluttajaelektroniikan kentällä riippumatta siitä, mitä lehdet kirjoittavat. Toisin kuin biohakkerit, keskivertokuluttaja ei pukeudu terveysteknologiaan kiireestä kantapäähän vaan pyrkii pääsemään helpolla. Tähän tarkoitukseen soveltuvin mittauslaite on kello. Se on kulkenut ihmisten mukana jo vuosisatoja.

Samsung ehti jo tuoda markkinoille ensimmäisen tuotteensa, Applen toimitusjohtaja Tim Cook on toistaiseksi toppuutellut.

- Ennen kuin tämä lyö läpi tarvitaan riittävän uskomaton tuote, jotta ihmiset tahtovat pukea sen ylleen. (Lähde: D11 Konferenssi 11.5.2013)

Incredible. Tuota samaa sanaa toisti edesmennyt toimitusjohtaja Steve Jobs esitellessään iPhonen ja iPadin. Tuotteet, jotka aikanaan mullistivat laitemaailmansa, vaikka kilpailijoilla piti olla jo etumatka markkinoilla.

Apple varmistelee iWatch tavaramerkkiä jo useissa maissa ja on jättänyt patenttihakemuksia koskien ranteeseen puettavia elektronisia laitteita. Älykello on tietokonetta, tablettia ja puhelinta henkilökohtaisempi laite. Sen avulla laitevalmistajat pääsevät kuluttajan iholle.

Näkymätöntä teknologiaa

Kaksi kuukautta kestänyt mittaaminen oli kiehtova ajanjakso elämässäni. Pyydän tosin anteeksi Facebook-ystäviltäni, jotka joutuivat todistamaan laitteiden ja sovellusten tekemiä kymmeniä sosiaalisia päivityksiä. Koska kyse ei ole kilpailusta tai yleisesti vertailtavissa olevasta suureesta, kukaan ei ole kiinnostunut askelmääristäni tai juomistani vesilitroista. Halusin kuitenkin kokea, miltä datanudismi, eli mitatun tiedon varaukseton jakaminen tuntuu.

Nyt on aika palauttaa laitteet omistajilleen. Tulen kaipaamaan eniten vuodemonitoria, joka on mitannut syyskuun alusta saakka nukkumiani tunteja, stressiä ja tehokkaan unen määrää. Vähiten kaipaan juomasovellusta, johon olen kirjannut jokaisen juomani vesilasin. Tai ainakin joka kymmenennen, miten nyt olen muistanutkaan kuppeja sovellukseen näpytellä.

Puettavista laitteista ehdin jo kiintyä ranteeseen kiinnitettävään aktiivisuusmittariin. Vaikka mittaaminen on päättynyt, huomaan kiinnittäväni kumirannekkeen käteeni joka aamu heti herättyäni. Ettei menisi askeleet hukkaan.

Eikä tuo ranneke osaa edes vastata, paljonko kello on.
------------------------------------------------------------------------------
[size=150]http://nyt.fi/20130614-biohakkeri-parantaa-itsensae-niin-teet-pian-sinaekin/

Biohakkeri parantaa itsensä, niin teet pian sinäkin


14.6.2013, klo 6:33 Aino Frilander

Teemu Arina mittaa omaa kehoaan ja mieltään älypuhelimella ja muilla laitteilla. Omien metodiensa avulla hän paransi itseltään vatsahaavan. Arina uskoo, että pian sinäkin pystyt samaan.

Itsensä mittaamiseen tarkoitettuihin sovelluksiin ja välineisiin voit tutustua täällä.



80 kiloa, rasvaprosentti 13. Helsinkiläinen yrityskonsultti Toni Mikkonen, 30, seisoo Withingsin älyvaa’alla. Vaaka voisi lähettää Mikkosen painon ja rasvaprosentin yhteisöpalvelu Twitteriin, jos Mikkonen niin haluaisi. Hän kerää tiedon mieluummin omaan talteen.

Seuraavaksi hän tekee aamutreenin. Tänään siihen kuuluu voimaharjoittelua. Toistomäärät, painot, ajat ja treenin intensiivisyys kirjautuvat iPhoneen.

Töissä Mikkosen tietokoneella pyörii RescueTime-ajanhallintasovellus. Se seuraa hänen ajankäyttöään minuutin tarkkuudella. Työnantaja ei sitä vaadi. Mikkonen haluaa nähdä, mihin aika kuluu.

Päivän mittaan hän ottaa kuvan kaikista syömistään aterioista ja lähettää ne personal trainerilleen. Hän mittaa myös fyysistä aktiivisuuttaan, mutta ei tänään, sillä Niken FuelBand-ranneke varastettiin kuntosalilla. Hän on kuitenkin oppinut, että aktiivisuuspisteet jäävät vähäisiksi, jos istuu koko päivän. Siksi Mikkonen hoitaa kävellen puhelinkonferenssin, jossa käsitellään asiakasyrityksen kasvustrategiaa.

Mikkonen pitää kirjaa elämästään. Tiedot hän merkitsee Excel-taulukkolaskentaohjelmaan.

Moni mittaa muutakin, ja enemmän.



Suomalaisille itsensä mittaaminen on tuttua, keksihän sykemittarinkin oululainen professori. Seppo Säynäjäkankaan vuonna 1975 patentoimat ja Polar-nimellä myymät sykemittarit olivat aluksi huippu-urheilijoiden työvälineitä. Nyt niitä on kaikilla, myös Toni Mikkosella.

Varsinainen itsensä mittaamisen alkuräjähdys koettiin kuitenkin vuonna 2007, kun Apple toi markkinoille iPhonen. IPhone räjäytti tiedon määrän, jota yksityishenkilö voi elämästään kerätä.

Oikeastaan sen teki pieni kiihtyvyysanturi puhelimen sisällä. Sen ansiosta näyttö kääntyy oikein päin, kun puhelinta kääntää. Anturi mittaa liikettä.

Sen ansiosta puhelimella voi mitata esimerkiksi juoksunopeutta ja unen laatua. Lisäksi älypuhelimella voi seurata ruokailutottumuksia ja ajankäyttöä, muiden muassa. Palkinnoksi puhelin tuottaa selkeitä lukuja ja kuvia, joista näkee, miten kunto on kohonnut tai miten kolme olutta vaikuttaa yöuneen.

Ei ihme, että mittaamiseen voi hurahtaa.



Yritysvalmentaja Jari Sarasvuo istuu ensimmäisellä rivillä Trainers’ House -yrityksensä auditoriossa Espoossa ja on vaikuttunut.

”@tar1na:n esitys Self Quantificationista on mieletön. Tulevaisuus on täällä, ja se on suuri helpotus. #quantifiedself”, hän kirjoittaa Twitteriin. Viisi yleisön jäsentä jakaa Sarasvuon tekstin välittömästi eteenpäin.

On kesäinen maanantai-ilta ja Trainers’ Housen auditoriossa ovat koolla Suomen innokkaimmat quantified self -harrastajat. Kuudennella rivillä istuu myös Toni Mikkonen.

The Quantified Self on alun perin nettisivusto, jolle yhdysvaltalaisen Wired-teknologialehden toimittajat Gary Wolf ja Kevin Kelly alkoivat kesällä 2007 kerätä tietoa itsensä mittaamisesta ja siihen sopivista sovelluksista.

Sivusto keräsi yhteen tuhansia kiinnostuneita ympäri maailmaa, eritoten teknologiayritysten keskittymistä – Piilaaksosta, San Franciscosta, New Yorkista.

Syntyi liike.

Sen epävirallinen motto on ”self-knowledge through numbers”; itsensä tuntemista lukujen kautta. Quantified self -verkoston tapahtumiin on tähän mennessä osallistunut noin 20.000 ihmistä 33 maassa. Tapahtumissa itsensä mittaajat tapaavat ja esittelevät uusia kokeilujaan.

Kuten nyt täällä Espoossa, jossa suomalaiset alan harrastajat ovat koolla toista kertaa. Maaliskuussa ensimmäiseen tapahtumaan osallistui 40 ihmistä, mutta tämänviikkoiseen jo noin sata.

Seminaarin tähti seisoo auditorion etuosassa kokomustissa. Hän on Suomen quantified self -pioneeri Teemu Arina, Tar1na, josta Sarasvuokin twiittasi.

Arinan selän takana pyörii PowerPoint-esitys, jossa on paljon sähkönsinistä ja scifi-kuvastoa. Hän puhuu tulevaisuudesta, jossa ei valvo isoveli vaan pikkuveli. Me itse, siis.

Suurin osa yleisöstä on kauluspaitaisia, kolme–nelikymppisiä miehiä. Nimilapuissa lukee IBM, Netprofile, VTT.

Osanottajista valtaosa kuuluu Quantified Self & Biohacking Finland -nimiseen Facebook-ryhmään. Ryhmässä on 300 jäsentä, ja siihen pääsee vain lupaa pyytämällä.

Ryhmän jäsenet jakavat toisilleen vinkkejä uusista älypuhelinsovelluksista ja mittauslaitteista.

Seminaariyleisö maistelee alkudrinkkinä jaettua Soylent-ravinnejuomaa. Siihen hurahtaneet uskovat juoman voivan korvata jonakin päivänä kiinteän ruoan.

Tauolla yleisö jonottaa mittaamaan palautumiskykyään ja maistelemaan ”vastustuskykyä buustaavaa” pakurikääpäteetä. Nurkasta löytyy ”gadget corner”, härvelinurkka. Siellä saa hypistellä muiden mittauslaitteita, kuten unenmittauspantoja.

Sellaista käyttää myös Teemu Arina. Hänen tarinansa onkin aikamoinen.



Alkuvuonna 2012 Teemu Arina alkoi kärsiä polttavista vatsakivuista. Start-up-yrittäjänä työskentelevä Arina oli paiskinut paljon töitä ja nukkunut vähän.

Ensin kivut menivät ohi syömällä, mutta sitten ne alkoivat pahentua. Ne pitivät Arinan hereillä öisin.

Arina teki kuten ihmiset tekevät – googlasi. Hän päätteli, että kyseessä on vatsahaava. Lääkäri vahvisti diagnoosin ja määräsi lääkekuurin. Kuurin loputtua oireet kuitenkin palasivat entistä pahempina.

Arina näkee ihmiskehon järjestelmänä, vähän kuin tietokoneena. Joka oli nyt rikki – ja Arina halusi korjata sen. Itse.

Arina haki lääketieteellisten artikkeleiden tietokannasta satoja aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja taulukoi löydökset. Hän päätteli, että hänen tulisi korjata elintapojaan: syödä terveellisemmin ja hallita stressiään paremmin.

Luodakseen itselleen täydellisen ruokavalion Arina testautti internet-palveluiden avulla dna:nsa ja veriarvonsa. Hän kävi lääkäriasemalla testattavana, teetti hivenaineanalyysejä ja teki itse virtsakokeen. Itse hän mittasi myös kilpirauhasensa toimintaa sekä verensä rautapitoisuutta, kolesterolia ja glukoosiarvoja.

Hän laati itselleen kahdeksan kohdan ohjelman. Siihen kuului ruokavalion ohella liikuntaa sekä stressinhallintaa nukkumalla, meditoimalla ja hengittämällä oikein.

Arina keskeytti lääkekuurin ja alkoi mitata itse kehittämänsä ohjelman kaikkia osa-alueita erittäin tarkkaan.

Unen laatua hän mittasi pään ympärillä pidettävällä Zeo-pannalla, stressiä hän hallitsi seuraamalla sykettään Heartmath emWave2 -laitteella. Liikunnasta pitivät kirjaa Runtastic- ja Fitocracy -sovellukset, nestetasapainosta Waterlogged- ja meditaatiosta Equanimity-sovellus. MyFitnessPal-palvelun avulla Arina seurasi ruokavaliotaan. Ja niin edelleen.

Arina onnistui.

Oireet katosivat kolmessa viikossa. Mutta tapahtui muutakin.

Kuuden viikon kuluttua Arinan rasvaprosentti oli pudonnut neljästätoista alle kahdeksaan. Kahden kuukauden kuluessa hän pystyi punnertamaan 30 kerran sijaan 100 kertaa, hän kertoo. Myös siitepöly- ja ruoka-aineallergiat hävisivät.

Tämäkin kuuluu Arinan laitearsenaaliin.

Kuva Outi Pyhäranta, grafiikka Eetu Pietarinen

Tämäkin kuuluu Arinan laitearsenaaliin. Kuva Outi Pyhäranta, grafiikka Eetu Pietarinen



Kun itsensä mittaaminen johtaa Arinan projektin kaltaisiin kokeiluihin, puhutaan biohakkeroinnista.

Biohakkeri hakkeroi omaa kehoaan, mutta kokeista saattaa olla hyötyä myös muille. Yleensä biohakkerien motiivi on sama kuin tietokonehakkereilla: uteliaisuus. Lisäksi moni haluaa luoda itsestään oman elämänsä superihmisen.

Jos yleiset ravintosuositukset eivät sovi biohakkerille, hän testaa itseään ja luo paremmat, juuri itselleen sopivat. Biohakkeri suunnittelee treeninsä testaamalla ensin geeniperimänsä ja määrittelemällä, millainen harjoittelu sopii hänen lihastyypilleen.

Siinä on riskinsä.

Helsingin yliopiston kansanterveyden ja epidemiologian professori Jaakko Kaprio suhtautuu itsensä mittaajiin ja biohakkereihin skeptisesti.

Terveystiedon hankkiminen netistä on helppoa, mutta sen paneminen oikeisiin mittasuhteisiin vaikeaa.

”On hyvä asia, että ihmiset ovat valmiita ottamaan vastuuta omasta terveydestään, mutta itsetestaus vaatii neuvontaa tai ainakin ammattilaisen, joka osaa suhteuttaa testien tuloksia.”

Moni omaa terveyttä koskeva testi menee pieleen. Testaaja saattaa mitata väärää asiaa tai jättää jotain huomaamatta. Myös itsetestaajan omat odotukset vaikuttavat tulokseen, sillä testaaja on taipuvainen saamaan olettamansa tuloksen.

Kaprio kertoo esimerkkejä:

Jos perusterve ihminen päättelee testiensä perusteella sairastavansa sepelvaltimotautia ja hakeutuu hoitoon, jatkotestaus kuormittaa terveydenhoitojärjestelmää.

Jos asiaan perehtymätön aiheuttaa itselleen vahinkoa hoitamalla itseään väärin, jää tilanteen korjaaminen yhteiskunnalle.

Sen Kaprio myöntää, että ihmiset, jotka osaavat ja haluavat hoitaa omaa terveyttään, keventävät terveydenhoitojärjestelmään kohdistuvaa painetta. Hyvä biohakkeri siis säästää yhteistä rahaa.



Moni biohakkeri teettää geenitestin ehkäistäkseen sairauksia elämäntapavalinnoillaan.

Niin teki myös kehityspäällikkönä start-up-yrityksessä työskentelevä Tiina Neuvonen, 30. Hän sylkäisi huhtikuun lopulla muoviputkiloon ja lähetti sen laboratorioon Yhdysvaltoihin.

Kaksi viikkoa sitten Neuvonen sai 23andme-geenitestiyritykseltä raportin, josta selviävät muiden muassa mahdolliset, tunnistetut geenimutaatiot ja Neuvosen alttius sairastua esimerkiksi Alzheimerin tautiin, keliakiaan ja muihin tauteihin, joihin perimällä on vaikutus.

”Testissä ei onneksi paljastunut esimerkiksi niitä rintasyövälle altistavia geenimutaatioita, joiden takia Angelina Jolie päätyi poistattamaan rintansa”, Neuvonen kertoo.

Näyttelijä Jolie päätti korvata rintansa implanteilla, koska geenitestin perusteella hänellä on 87 prosentin riski sairastua rintasyöpään.

Geenitesti antoi Neuvoselle myös suosituksia ruokavalion suhteen. Se suositteli hänelle kivikauden ihmisten ruokavaliota jäljittelevää paleodieettiä. Sitä Neuvonen oli jo ehtinyt kokeillakin. Nyt hän sai valinnalleen myös tieteellisen todistuksen.

Moni biohakkeri on lääkäriskeptinen. Neuvonenkaan ei usko, että esittelisi geenitestinsä tuloksia lääkärille. Hänen kokemuksensa mukaan lääkäristä saa vain reseptin, ei kokonaisvaltaista hoitoa.

”Tuntuu, että lääkärit suhtautuvat tähän niin, että älkää tulko meidän tontille”, Neuvonen sanoo.

”Miksi en voi osallistua, kun kyse on omasta hyvinvoinnistani?”



Suomessa on totuttu pitämään lääkäriä auktoriteettina, joka tietää potilaan asiat paremmin kuin potilas itse.

”Meillä ajatellaan, että kansalaiset eivät ole kyvykkäitä, että heitä pitää suojella tiedolta”, sanoo kansanterveystieteen dosentti, terveydenhuollon erikoislääkäri Kristiina Patja.

Yhä useampi haluaa kuitenkin osallistua, googlata, mitata ja hoitaa itse. Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan noin kolmasosa potilaista haluaa osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon, ja luku oletettavasti kasvaa, arvioi lääkäriopiskelijoita opettava Husin ylilääkäri Anne Pitkäranta.

Hän huomauttaa, että myös lääkärikunta muuttuu. Pitkärannan mukaan tulevaisuuden lääkärintyötä ja suhdetta aktiivisiin potilaisiin pohditaan lääketieteellisessä tiedekunnassa paljon.

Tänä vuonna aloittavat, uusiin teknologioihin tottuneet lääketieteen opiskelijat ottavat jo kuuden vuoden kuluttua vastaan potilaita.

Ja sitä paitsi:

”Ovat potilaat mitanneet itseään ennenkin”, Pitkäranta muistuttaa.

”Silloin he tosin kirjasivat kolesteroliarvojaan ruutuvihkoon.”



Teemu Arina ei käytä ruutuvihkoa vaan Googlen sähköistä kalenteria. Siellä Arinan elämä on lukuina. Unien pituus, palaverit, tehdyt matkat, pyöräilysuoritukset ja punnitukset kirjautuvat kalenteriin automaattisesti. Tiedot syömästään ruoasta, kuluttamastaan viihteestä ja sosiaalisista tilaisuuksista Arina joutuu toistaiseksi syöttämään kalenteriinsa käsin. Tulevaisuudessa hän uskoo sen hoituvan automaattisesti.

Tietojen syöttäminen ei vie Arinalta paljon aikaa. Hän voi keskittyä tiedon analysointiin.

Pian tätä kaikkea voivat tehdä myös maallikot, kun mittaussovellukset kehittyvät yhä käyttäjäystävällisemmiksi. Kun moni mittaa, saadaan myös yhteisiä hyötyjä: mitä enemmän dataa kerätään ja yhdistetään tietokantoihin, sitä testatumpia ja pätevämpiä ravinto- ja liikuntasuosituksia käyttäjät saavat.

Myös lääkärien, ravintoterapeuttien ja personal trainerien palveluita on saatavilla internetissä koko ajan enemmän.

Arina pitää selvänä, että mittaaminen yleistyy. Siinä auttavat myös yhä huomaamattomammat mittauslaitteet.

Arina ei usko, että hänen tarvitsee käyttää hassunnäköistä otsapantaa aivosähkökäyriensä mittaamiseen kovin kauan. Erilliset mittausgadgetit katoavat ja sulautuvat osaksi arkea – iPodin korvanappeihin, työtuoleihin, jääkaappeihin.

Googlen silmälasit voivat jo nyt tallentaa kaiken näkemäsi.



Professori Kaprio on edelleen skeptinen. Hän ei usko, että mittaajat pystyvät muuttamaan elintapojaan pysyvästi. Muun muassa alkoholinkäyttöä ja ravitsemusta koskevissa seurantaprojekteissa ihmiset jaksavat noudattaa uusia elintapoja jonkin aikaa. Ennen pitkää he palaavat vanhaan.

”Ihmiset ovat mukavuudenhaluisia.”

”Elimistö pitää ihmisen tietyllä polulla, ja toisenlaiselle kehityspolulle siirtyminen vaatii pinnistyksiä. Toki monitoroinnista voi olla siinä apua.”

Teemu Arina on toista mieltä. Hän uskoo pysyvään muutokseen.

Arinan mielestä avain siihen on datan jakamisessa. Muilta saatu palaute ja kiinnostus motivoivat.

Itsensä mittaamisesta ja kehittämisestä tulee peli, selittää Toni Mikkonen. Mittaamalla luo itselleen kannustimia.

Esimerkiksi näin: haluaisit syödä terveellisemmin, mutta sorrut liian usein pitsaan.

Ratkaisu: kuvaa kaikki ateriasi ja lataa kuvat nettiin kavereiden nähtäville. Heille et kehtaa näyttää, miten usein lipsut tavoitteestasi, Mikkonen neuvoo.



Pitsan välttely ei tunnu mahdottomalta taviksellekaan, mutta pystyykö kuka tahansa samaan kuin Teemu Arina?

Arina altistaa itsensä systemaattisille kokeille, mutta hänellä on kokeisiinsa teknologia-asiantuntijana myös poikkeuksellisen hyvät valmiudet. Hän myös osaa lukea kriittisesti netistä löytyvää tietoa.

Mutta tietoa on paljon, ja guruja. Myös akateemiset tahot ja tutkimuslaitokset tuottavat keskenään ristiriitaista tietoa.

Siksi biohakkerin on kerättävä tutkimustietoa laajalti, luettava sitä tarkasti ja vertailtava.

Tutkimuksia lukemalla ja itseään mittaamalla Arina uskoo kuitenkin tekevänsä pätevämpiä johtopäätöksiä kuin ne, jotka tekevät terveysvalintoja kaverin, kirjan tai lääkärin suosituksen perusteella.

Mutta hän myöntää myös olevansa poikkeusyksilö.

”Tämä on vielä early adopter -kamaa, olen pioneeri.”

”Olen menossa avaruuteen, eikä siellä ole vielä käyty. Totta kai tarkistan kaikki anturit, valmistaudun ja suunnittelen. Tässä on riskinsä, mutta en vie näitä asioita äärimmäisyyksiin.”

”Joku pääsee varmasti vielä hengestään, mutta toisaalta jotkut muut voivat elää 150-vuotiaiksi.”
soijuv
 
Viestit: 3151
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 14:16

Re: MITÄ ON BIOHAKKEROINTI?

ViestiKirjoittaja soijuv » To Marras 21, 2013 16:04

soijuv
 
Viestit: 3151
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2009 14:16


Paluu YLEISTÄ

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa